Oli iltapäivä; presidentti Kurki oli lähtenyt ulos. Hagar astui armollisen rouvan työhuoneeseen, ja havaitsi hänen toimivan rakkaassa työssä, hän nimittäin leikkasi omakätisesti pieniä vaatteita uudelle odotetulle perilliselle. Poikapuoli Gabriel, 13 vuotias ja ylioppilas Turussa jo 11 vuotiaana, pesi ruostetta pois kahdesta vanhasta romalaisesta rahasta, jotka kuuluivat hänen rahakokoelmaansa. Omat tyttäret Kaarina ja Märta pitivät kiinni äitinsä hameesta ja estivät häntä työssään.
"Mamselli", sanoi armollinen rouva opettajattarelle, "pitäkää huolta lapsista; he saattavat loukata itseään saksilla!"
"Ei, ei, Hagarin pitää puhuman meille satua!" pyysi kiihkeästi nelivuotias Kaarina.
"Kerro heille jotakin, niin jättävät minut rauhaan!" sanoi äiti.
Ja Hagar kertoi lapsille Kaskaksen torpan metsästä, mitenkä korkea petäjä katseli juurellaan olevaa muurahaiskekoa ja miten maakotka liiteli korkealla ilmassa metsäkyyhkyjen pesien ylitse. Siellä oli suuri, sammalten verhoama vuori, jonka koloissa haltiat asuivat, ja kun kivellä koputteli vuorta, kilisi sen sisustassa ikään kuin hopea olisi helähtänyt. Vuoren juurella istui köyhä avojalkainen tyttö ohkaisessa hameessaan ja kaitsi lehmiä. Häntä nimitettiin tuhkimukseksi, sillä siellä oli metsänrinteessä tupa, jossa tuhkimuksen oli tapana istua takalla itseään lämmittelemässä, kun hänen oli vilu. Kun hän lehmien kanssa lähti ulos, sai hän kovan leipäpalan evääkseen; vettä hän sai lähteestä. Eräänä päivänä, kun hän ammensi vettä tuohisellaan, näki hän lähteen kuvastimessa pienen noitatytön, joka hänelle sanoi: Tahdotko tulla prinsessaksi, sinä? Totta kaiketi, sanoi tuhkimus, sillä hänen oli vilu ja nälkä. Mene siis vuoren luo, sanoi lähdetyttö, ja koputa seitsemän kertaa kivellä oikein kovaan. Kun olet seitsemän kertaa koputtanut, kysyvät haltiat sinulta, mitä tahdot ja silloin pitää sinun vastaaman: tahdon antaa teille vapauteni.
Äiti hymyili nähdessään lapsensa hämmästyneinä ja tarkkaavaisina. Nuori Gabriel katsoi pois rahoistaan ja tuumasi, että tuo oli kovin lumouksentapaista. "Eihän tuhkimus vain liene ollut niin tyhmä, että olisi vapautensa antanut?"
"Niin, sanoppas vain, eikö ollutkin tuo lumouksentapaista? Mutta niin teki tuhkimus. Hän meni vuoren luo, koputti seitsemän kertaa, ja kun haltiat kysyivät, mitä hän tahtoi, vastasi hän, kuten lähdetyttö häntä oli neuvonut. Silloin haltiat sanoivat: Täällä kasvaa vuoden vanha pihlaja. Leikkaa ensin rako pihlajaan. Leikkaa sitten vasemman kätesi pikkusormeen sen verran, että siitä tulee veripisara, pane sen jälkeen se veripisara pihlajan-rakoon, liitä rako kiinni ja solmia vahva nuora pihlajan ympäri. Silloin vapautesi on siellä niin kauan, kuin se pihlaja seisoo, ja silloin sinä tulet prinsessaksi."
"Tekikö tuhkimus niin?"
"Teki kyllä. Ja kun hän sanoi haltioille: nyt olen sitonut vapauteni pihlajaan, kuuli hän ilmasta kovan huminan, ikään kuin myrskyilman raivoamisen. Silloin suuri maakotka laskeutui alas, iski kyntensä häneen ja vei hänen meren yli kuninkaan kartanoon, ja sitten tuhkimus melkein tuli prinsessaksi. Mutta oikeaa prinsessaa hänestä ei sentään tullut, sillä reikä pihlajassa ei ollut niin kovaan kiinni sidottu, kuin sen olisi pitänyt olla. Siitä oli tiukkunut pienen pieni hitunen hänen vapaudestaan ulos, ja se oli tarpeeksi suuri estämään häntä tulemasta oikeaksi prinsessaksi, mutta ei kylliksi suuri vapauttamaan häntä haltioista. Ja nyt kulkee tuhkimus, joka puolittain on prinsessa, puolittain avojalka ja odottaa odottamistaan. Vuoden vanha pihlaja on nyt kasvanut suureksi puuksi ja siinä on kauniita, valkoisia, tuoksuvia kukkia ja punaisia marjoja, mutta mitä se tuhkimusta auttaa? Onhan hänen vapautensa sidottu, niin kauan kuin pihlaja seisoo. Hän odottaa tänään ja odottaa huomenna ja odottaa vuosia ja kuukausia pihlajan vanhentumista ja lahoamista siksi, että vihdoin armahtava tuuli sen puhaltaa kumoon. Mutta kauvan kestää aikaa, oih, sitä kestää kauan, kauan! Pihlaja on nyt ensimmäisessä nuoruuden kukoistuksessaan, ja tuo tuhkimus raukka tulee ehkä vanhaksi ja harmaaksi, ennenkuin pihlaja vanhaksi tulee. Miksikä hän vapautensa sitoi?"
"Mutta hänen pitäisi mennä sinne aukaisemaan sidettä", tuumieli
Kaarina Kurki.