"Kustaa lähettää sinulle vakaan, sydämmestä uskollisen tervehdyksen", sanoi presidentti, suudellen häntä isällisellä rakkaudella otsalle. "Hän lähti toissapäivänä. Kun hän sodasta palajaa ansaiten sen, jota hän rakastaa, on hänellä ehkä jotakin enemmän sinulle sanottavaa."
Hagarin poskiin nousi hehkuva puna. Ensi kerran hän nyt havaitsi, että vanhemmat hyväksyivät poikansa innokkaan rakkauden. Tämä oli enemmänkin: olipa melkein kuin kihlaus. Mitä hän tähän vastaisi? Ei kukaan häneltä mitään kysynyt. Merellä harhailevan lastun tulisi tietysti tätä liittoa pitää suurimpana onnenaan ja kunnianaan. Hagar kumartui ja suuteli ääneti suojeliansa kättä.
Kasvatti-äiti sulki hänet syliinsä. Rouva Sofia De la Gardie rakasti tuota ynseätä tyttöä kaikkine ylpeyksineen, turhine oppineen ja kaikkine vikoineen, jota hän äsken ankarasti oli koettanut oikaista. Hänessä oli jotakin, tuossa maantieltä otetussa lapsessa, mikä korotti häntä aatelitonta ylhäisemmäksi ja joka miellytti kasvatti-äitiä, sillä hän, joka itse oli ylpeämielinen, antoi halusta anteeksi toisen ylpeyden. Sanoja ei nyt tarvittu: äiti ja lapsi ymmärsivät toisiansa. Kaikki oli niin selvillä, kuin hämärä tulevaisuudentuuma olla saattaa, jolloin toinen päähenkilö on vaiti ja toista odotetaan takaisin muutamien vuosien perästä verisestä sodasta.
"Tiedätkö", jatkoi presidentti sellaisella tuttavallisella äänellä, joka oli aiottu osottamaan, että hän tahtoi korottaa armolapsen tyttärekseen, "tiedätkö, että Lydik Larsson Helsingistä on Tukholmassa, täällä kirjoittaaksensa ja vahvistaaksensa omakätisesti todistukset sinun syntymisestäsi?"
"Hän on minulle sanonut, että hän hakee avonaista virkaa Turussa, minä pyydän teidän armoanne pitämään häntä suosiollisessa muistissa."
"Sinun tähtesi, sen huolenpidon tähden, jota hän sinulle on osottanut, tahdon tehdä, mitä voin. Se riippuu kammarikollegiosta ja on ehkä kyllä vaikea saada sitä hänelle, koska tuo hyvä mies ennen on saanut sakkoa virassaan. Hän on tuonut muassaan pöytäkirjat Karjasta. Siinä on tullut kolme uutta todistusta oikeuden tutkinnossa. Vaimo Dorothea Juhantytär muistelee, että hän kuolleen paidassa oli nähnyt vierailla kirjaimilla merkityn nimen, joka oli sen heprealaisen Jahvehin tahi Jehovahin näköinen, joka on hänen raamattunsa nimilehdellä, ja tämäkin vahvistaa juutalaisen puhetta. Eräs vanha sotamies on kuolinvuoteellaan tunnustanut, että kun hän sinä yönä oli kyydinnyt raskasta rekeä Karjaan Grabbakasta Bengsnoran taloon Mustioon, oli toisessa reessä lähtiessä istunut kaksi naista kuskin kanssa, mutta perille tullessa ainoastaan yksi nainen. Ja kun sotamies tästä oli ollut ihmeissään, oli hän saanut, pysyäksensä vaiti, neljä puolalaista kultarahaa, joissa oli kuningas Sigismundin kuva. Vielä lisäksi on yksi herra Aake Tottin ratsumiehistä tunnustanut, että hänen herransa sinä yönä oli kumoon ratsastanut erään yksinäisen naisen maantiellä, vähän matkaa Uuskylän talosta, mutta koska he ratsastivat kovaa vauhtia pakkasen takia, niin ratsumiehen ei ollut aikaa katsoa taaksensa, jäikö nainen sinne makaamaan tahi nousiko hän jaloilleen. Näistä sekä muista todistuksista lähetetään todistetut kopiat Ruben Zeville."
"Onko teidän armonne saanut tietoja veljestäni?"
"Tyhjät sanomat parhaat sanomat. Sinun iso-isäsi on taitava laskumies: hän on tasan jakava, pitää pojan ja suo tytön hänen risti-isälleen. Ole varovainen, lapsi, palveluksessasi kuningattaren luona! Se päivä tulee, jolloin hän sinun jättää niiden huomaan, jotka ovat sinua lähimpänä."
21. Kuka on maankavaltaja.
Jos tuhkimus oli prinsessa, niin kuningatarkin jäi kuningattareksi.