Tungelia oli kentiesi syyttömästi epäilty. Täytyi etsiä uutta jälkeä. Valtiokansleri ajoi linnaan ja meni sisarensa rouva Beata Oxenstjernan luo. Jotakin oli juolahtanut hänen mieleensä, se oli kyllä uskallettu tuuma, mutta muuta neuvoa tuskin löytyi. Hän uskoi ylihovimestarittarelle niin paljo, kuin hän luuli sisarensa voivan valtiosalaisuudesta säilyttää takanansa.
"Olen epäillyt Skytteä, joka on kettu, ja Gyllenhjelmiä, joka on lörpötteliä, mutta nuo hyvät herrat ovat asiasta enemmän pelästyneet, kuin minä. Luuleeko rakas sisareni, että asia olisi saattanut tulla ilmi erään ylhäisen henkilön kautta, joka neuvostossa oli läsnä?"
"Varjelkoon meitä!" huudahti Beata rouva pelästyneenä. "En koskaan minä sitä voi uskoa, että röökinä, joka on niin viisas ja vakainen…"
"Sen kyllä tiedän, mutta jos hän olisi sattunut nuoruuden ajattelemattomuudessa sanomaan jotakin? Hän ehkä ei mitään salaa Ebba Sparrelta?"
"Hän ei ole Ebballe eikä minulle koskaan ilmoittanut mitään valtiota koskevaa."
"Ei, rakas sisareni ei ole valtiosalaisuudesta osallinen, mutta kaksi nuorta lörppähuulta ei punnitse tarkasti sanojansa. Eiköhän röökinä olisi saattanut sanoa Ebballe esimerkiksi näin: kun nyt saamme sotaa lähemmällä taholla, niin saamme odottaa sukulaistani Kaarle Kustaata tänne, ja mitenkä minun tulee häntä ottaa vastaan?"
"Mitä sanoo teidän lemmellisyytenne!" huudahti Beata rouva, joka maltittomuudesta melkein oli halkeamaisillaan, kun oli niin tuskissaan siitä, mitenkä saisi selkoa noin pelottavasta juonesta, joka valtakunnan menestystä vastaan oli tehty. "Mahdotonta se ei ole. Olen aina sanonut, että niin viisas kuin Kersti röökinä onkin, ei hän rakkaudentuumissa ole jääpalastakaan parempi ikäisiänsä. Ja Ebbakin välistä on vähän hölläsuinen minua kohtaan; en nyt tahdo puhua röökinästä, mitenkä hän tekee elämäni sellaiseksi, että sitä saattaisi verrata karttapiikkien päällitse kiipeämiseen. Olisikohan nyt Ebba… ei, teidän lemmellisyytenne, ei, sen on täytynyt tulla ilmi toisen hammasrivin kautta, ja täällä löytyy toinen…"
"Onko röökinällä joku muu uskottu kuin Ebba?"
"Uskottu? No, niin, niin uskottu kuin koirarakkikin saattaa olla, jolle sokeria antaa. Täällähän on uusi lempisilmä, kuten teidän lemmellisyytenne tietää."
"Lukia?"