"Niin, tuo suomalainen noidanpenikka. Olen nyt kärsivällisesti odottanut yhdeksän kuukautta, että korpinsiivet kasvaisivat ulos lapaluusta, kuten ihmiset sanovat, mutta vielä ei voi havaita mitään muuta, kuin että röökinä päivä päivältä joutuu paremmin ansaan ja nyt tahtoo tuon pahan korottaa aatelisten vertaiseksi Hänessä sanotaan olevan juutalaisverta. Antaa hänen saada valtaa, niin pääsemme pian sekä papeista että kirkosta."
"Hulluudella pitää myöskin olla aikansa. Kertokaa minulle, mitä rakas sisar luulee kammaripiiasta Hagar Ringistä. Olisikohan röökinä ilmoittanut hänelle jotakin, mitä valtakuntaa koskee?"
"Ei, sitä minä en tahdo sanoa, mutta antakaa minun ajatella… röökinällä on pöydällään muistikirja, jolla on viheriäiset safiaanikannet, siihen kirjaan hän joka päivä muistiinsa kirjoittaa jotakin, joka on hänen mielestään erinomaista. Siihen kirjaan hän mahdollisesti on kirjoittanut jotakin neuvoston päätöksestä, ja koska hän on kovin huoleton vaatteittensa ja kirjojensa kanssa, on saattanut tapahtua, että hän on jättänyt kirjansa pöydälle, kun hän on mennyt pois. Jos nyt kammaripiika Hagar, joka usein pitkin päivää työskentelee röökinän huoneessa, on saanut nähdä sen kirjan, on hän siinä saanut lukea…"
"Ei suinkaan rakas sisar kuitenkaan tarkoita, että hän sillä on mennyt tanskalaisen lähettilään luo?"
"Sitä en minä uskalla väittää", sanoi Beata rouva jotenkin hämillään ollen, "mutta siellä lienee toisia välikuljettajia. Helatuorstaina illalla on piika Hagar puhunut venäjää tahi lapinkieltä epäiltävän miehen kanssa täällä alhaalla linnassa."
Valtiokansleri pani muistiin tämän sekä muut tiedot, joita oli saanut.
"Onko rakas sisareni kentiesi joskus nähnyt kammaripiian taalaintytöksi puettuna?" kysyi hän vielä.
"Viime laskiaisena näin. Kaikki hovineidet olivat puettuna taalaalaisiksi."
"Minun täytyy puhua röökinän kanssa."
* * * * *