"Soutaa? Se on hyvä. Mistä minä veneen saan?"
"Andromeda on lastauslaiturin luona. Minä pyydän veneen Herman herralta."
"Hyvä. Sano, että minä oitis tahdon veneen ja kuusi soutajaa sekä kaksi merisotamiestä minua saattamaan! Miksikä ei Andromeda ole kulkenut kaupunkiin asti?"
"Me saimme aamulla aivan tyynen sekä vastavirran, joten oli mahdotonta päästä edemmäksi."
"No siis vene. Joudu! Jollei sinua uskota, niin ota tämä sormukseni! Mutta ei sanaakaan putoamisestani! Tuo ilkeä Tuima, minä annan ampua sen! Ei saa hiiskuakkaan asiasta, ymmärrätkö?… Odota! Hattusi ja oikea kenkäsi! Olen hukannut omani metsään."
Lukia on jo varmaankin arvannut, että se oli yön lapsi Hagar, joka oli käyttänyt Andromedan vastentahtoista lepoa hengittääksensä maa-ilmaa laiturin lähellä ja oli siinä sattunut joutumaan tuohon eriskummalliseen kohtaukseen. Ja Hagar oli oitis valmis. Avojaloin ja ilman hattua juoksi hän sotaprikille kuningattaren käskyä toimittamaan.
Tämä käytti aikaansa järjestämällä pukuansa niin hyvään kuntoon kuin tässä mahdollista oli, jotta hän siinä saattaisi esiintyä. Kristiina piti yhtä paljon huolta kuninkaallisesta arvostansa, kuin hän oli välinpitämätön vaatetuksestaan, milloin ankarat seura-elämän tavat eivät sitä vaatineet.
Siivoaminen oli niin kömpelösti ja kiireisesti tehty, kuin odottaakkin sopi prinsessalta, joka ei ollut tottunut, auttamaan itseänsä eikä sitä paitsi huolinut siitä miten se onnistui. Hame pantiin kiinni ja rypyt oikaistiin muutamilla kiireillä käden silityksillä, mutta siihen jäi kuitenkin sinne tänne joku heinän korsi tahi lehti, joita metsässä oli tarttunut kiinni. Hiukset sidottiin niin hyvin kuin hätätilassa kävi laatuun. Hagarin hattu ja kenkä sopivat mainiosti, mutta kengässä oli sen ajan tavan mukaan korko, ja Kristiina ei kärsinyt korkoja. Empimättä otti hän jahtiveitsensä hameentaskustaan ja rupesi leikkaamaan korkoja kengistä. Hän koetti juuri par'aikaa tuota vaivalloista työtä toimeen saada, kun Hagar palasi Herman Flemingin parissa.
"Vene odottaa teidän majesteettinne määräyksiä", ilmoitti Herman herra tehden kunniaa kankean merimiehen tapaan.
"Hyvä, minä olen oitis valmis", vastasi kuningatar huolettomasti tervehtien. "Auta minua sinä… Mikä nimesi on?"