Ruhtinatar Maria Eufrosyne oli myöskin levottomuudesta ja pelosta varsin pahoin voipa. Ne molemmat kammarineitsyet, jotka seurasivat mukana kuningattaren lähintä palvelusta varten, olivat puolikuolleina kovan ratsastuksen ja pelästyksen takia. Tuima oli löydetty syömässä eräällä metsänrinteellä. Kummallisia huhuja kulki suusta suuhun. Kersti röökinä oli viety peikkojen luolaan, tahi vaivoin päässyt sissien kynsistä. Hän oli tullut lumotuksi, — "muserretuksi", kuten sanantapa kansankielellä kuului. Metsästäjien muistiin johtui nyt se vieras tyttö, joka heitä oli saattanut harhateille Åbyhyn ja he pitivät häntä jotenkin epäluulon-alaisena. Häntä tuli kuulustella. Mutta mistä hänen löytäisi?
Häntä ei kaukaa tarvinnutkaan etsiä. Ei kenelläkään ollut aikaa muistella Hagaria. Tuntemattomana vieraassa maassa, ei hän uskaltanut tunkea kuningattaren asuntoon, vaan istui talon portailla odottaen uusia käskyjä. Siinä Sven Akselson hänen näki ja tunsi. Hän kyllä vielä muisti, että Tuima oli pelästynyt siinä paikassa, jossa tyttö oli seisonut pähkinäpensaan luona.
Hagaria äkkiarvaamatta valmistaumattomana kyseltiin, mutta hän ei vastannut mitään. Hän muisti kuningattaren hartaan toivon, että hänen seikkailunsa ei tulisi tunnetuksi sekä salasi järkähtämättömänä kaikki muut asiat, paitsi sen, että hän oli saanut käskyn seurata kuningatarta kaupunkiin.
Hän vietiin Beata rouvan luo, joka luuli häntä suomalaiseksi kammarineitsyeksi. "No niin", sanoi tuo ankara rouva, saatuansa Hagarin henkilöstä ne tiedot, joita hän luuli tarvitsevansa. "Sinä olet suomalainen, sinä? Tiedätkö, mitä sinusta puhutaan? Sanotaan, että sinä olet velho, ja olet käyttänyt pahoja juonia. Mutta tiedätkö, miten velhoja rangaistaan? Niitä vitsoilla ruoskitaan ja lavalla poltetaan. Ajattele sitä, sinä ilkipintainen elävä; älä valehtele, vastaa kysymyksiini! Mitä Kersti röökinälle metsässä tapahtui? Mitä varten hänen hevosensa tyhjin satuloin löydettiin? Miksikä Klaus herralle valehtelit, että röökinä oli ratsastanut Åbyhyn päin?"
"Minä luulin metsästäjien tarkoittavan hänelle jotakin pahaa", vastasi tyttö viimeiseen kysymykseen sekä oli toisiin puuttumatta.
"No, entä sitten! Minä tahdon tietää mitä varten röökinä on haavoitettu, ja kuka häntä on haavoittanut."
"Hän on ehkä puita vasten loukannut itsensä. Siellä Kolmordenin metsässä on vaikea ratsastaa."
"Turhia puheita! Sinä tiedät enemmän, kuin tahdot ilmoittaa. Saanko vastauksen vai enkö?"
Hagar oli vaiti.
"Akselson, tuo vitsa!"