Huolenpito hovista maaseutukaupungissa ja sen lisäksi nuori, kaikkea muuta kuin helposti johdettava kuningatar, joka vielä oli sairaskin, oli niin anastanut Beata rouvan ajatukset, että hän seuraavana päivänä vasta kello 10 edeltä puolisen, kun hän meni kyökkiin, määrätäkseen päivällisistä, muisti tuon kohtauksen, joka siellä tapahtui edellisenä päivänä.
"Noh", sanoi hän kyökkipiika Apollonialle, "koska lutus tuolla alhaalla kattoon koputti?"
"Hän ei ole koputtanut, teidän armonne."
"Mitä? Istuuko hän vielä kellarissa?"
"Minä odotin teidän armonne käskyä."
"Eikö hän ole saanut mitään ruokaa?"
"Ei, kas, mitäpä hän olisi saanut?"
Vanki oli teljetty sisään kello 5 jälestä puolenpäivän, 17 tuntia oli kulunut, ja Beata rouva ei ollut mikään sydämmetön hirmuvaltias. Hän lähti Apollonian kanssa itse avaamaan vankilan ovea, ja otti mukaansa palttuleipää ja sahtia.
Tuo pimeä, kostea kellari sai matalan holvatun kattonsa alle valoa yhdestä ainoasta pienestä aukosta, josta kylmä syksytuuli sisään tulvasi. Sillitynnyrit ja laareihin pannut juurikasvit levittivät epämiellyttävää lemua ympärilleen. Kalkkia oli läjittäin yhdessä nurkassa, märkää savea toisessa. Puoleksi lahonneitten hyllyjen päällä seisoi ruukkuja; tiilisora ja särjettyjen savi-astijain palaset peittivät multalattian. Siellä täällä oli pesupönttöjä, saavi tahi kerinpuitten puolikas, parkitsematon lehmänvuota ja tuntemattomia, ikävännäköisiä kapineita, joita hätimiten oli sinne kokoon korjattu, kun hovia varten siivottiin, ja joittenka laatua ei voinut puolipimeässä erottaa.
Ilma oli kellarissa ummehtunut, kostea ja kylmä. Hagarin ensimmäinen ajatus, kun hän sisään teljettiin, oli pako. Tämä oli ensi kerta, jolloin häneltä vapaus riistettiin. Hän tutki ovea, muuria, lattiaa, kattoa ja aukkoa: ei mistään ollut mahdollista päästä ulos. Hän kaatoi sillinelikon kumoon ja sai siten istumapaikan. Hänen mielensä kiihtyi niin, että hän olisi tahtonut kaataa nurin koko talon, jos olisi voinut, mutta siihen hänellä ei voimaa ollut. Kyyneleettömin silmin ja katkerin mielin vietti hän muutamia tuntia siksi, että hän väsymyksestä nukkui.