"Se ei suinkaan ole mennyt perintönä hänen korkealle jälkeläisellensä. Fredrik prinssin sanotaan olevan järkevä nuori mies."
"Sitä paitsi", jatkoi Kristiina ykspäisesti, "ei ole mikään toivottava asia, että hallitseva vaaliruhtinas olisi Ruotsin kuningattaren puoliso. Hänen kätensä tavottelisi kuningattaren kruunua eikä taukoisi, ennenkuin hän sen olisi anastanut. Kuningas Sigismundin ajat olisivat silloin pian odotettavissa.
"Sitä tulee hallitsevan kuningattaren ja valtion neuvonantajien estää. Minä köyhä palvelia en siinä suhteessa tahdo mitään ennustaa, mutta kyllä tiedän toisen arveluttavan asian, joka on armollisen röökinän ja Brandenburgin vaaliprinssin välillä."
"Mikä se on? Minä pyydän, teidän arvoisuutenne, älkää salatko sitä, paljon siitä riippuu!"
"Armollinen röökinä ja vaaliruhtinas ovat sisarustenlapsia."
Kristiina punastui. Tämä syy ei kuulunut niihin, joittenka vuoksi hän aikoi antaa rukkaset.
"Minä tiedän, minä tiedän", sanoi hän, ja kulki jälleen kiivaasti edes takaisin. "Tänään papit sanovat yhtä, huomenna toista. En koskaan olisi luullut teidän arvoisuutenne tuovan esiin tuollaisia syitä."
"Se on monen mielipide", vastasi teoloogi levollisesti.
"Olemmeko me katolilaisia? Jos se on kielletty polvi, mitenkä siis kirkko tavan takaa saattaa antaa vapautusta siitä? Ja joll'ei se ole kielletty polvi, miksikä siis ihmiset kieltävät, mitä Jumala sallii?"
"Suvaitseeko armollinen kuningattareni vanhan Herran palvelian puhua niin, kuin hän puhuisi rippilapsillensa?"