"Olenpa iloinen siitä, että Hillevi on löytänyt ystävän, joka on samaa mielenlaatua kuin hän", lisäsi kuningatar, ikään kuin hän olisi aavistanut, mitkä tunteet Hagarin sydämmessä liikkuivat.
"Niin, niin", virkahti presidentti, joka kiirehti parantamaan anteeksi annettavaa unohdustansa, että nimittäin oli ajatellut ainoastaan omaa vertansa. "Tässä on Hagar… Hagar…"
"Hagar Ring", virkahti mainittu arasti.
"Hagar Ring, niinhän se oli; presidentti Kurjen sukulainen ja kasvattityttö. Minä etsin lukukumppania tyttärelleni ja kuulin sattumuksesta Kurjen puhuvan tästä lahjakkaasta nuoresta henkilöstä. No, lapsi, mitenkä Xenofoninne laita on? Vaikeita tietysti, nuo ho, hä, to; ovat pahemmat, kuin der, die, das! tässä tulee panna korko pilkulleen paikallensa."
"Xenofon on Hagarille kirkas kuin lähdevesi", rohkeni Hillevi vastata, "mutta minulle se on kuin terva."
"Kyllä selkenee, nuppuseni, kyllä selkenee", hymyili iso-isä. "Mutta menkää nyt kirjastoon, lapset! Älkäämme viivyttäkö hänen majesteettiansa meidän vähäpätöisillä läksyillämme. Oih, että minun taloni pitikin olla näin surkeassa tilassa, kun minulle näin suuri kunnia tapahtui!"
Hän oli jäänyt seisomaan, kun ruhtinatar Eleonoora, joka olisi halusta lähettänyt kaiken opin hiiteen, ääneti haukotellen oli tyytynyt penkillä istumaan akkunan ääressä ja katsellut ulos kadulle.
"Jos asia minusta riippuisi", sanoi Kristiina, sitte kun vanhus oli istunut hänen viereensä, "niin teidän talonne Tukholmassa ei autiona seisoisi. Mutta se aika on luultavasti tuleva, jolloin minä näen rinnallani kruunun turvan."
"Pönkkiä täällä on yltäkyllin ja vanha raaka-aine lahoo. Minä kiitän joka päivä Jumalaani siitä, että Ruotsin kruunu on siinä, kuin sen tulee olla, eikä herrojen päässä. Mitä Homeros sanoo: Ei monivallasta oo, yks ainoa herrana olkoon. Ja vieläpä rohkenen lisätä sen selityksen, että kuningas-vainaja on pitänyt huolta valtakunnan menestymisestä jättäessään mielialansa jälkeläisillensä. Mutta missä armollinen röökinäni pitää kruunua liika raskaana, on niitä kyllä löydettävissä, jotka kätensä apuun kurkottavat."
"Ja kärventävät kyntensä? Niin, niitä löytyy."