"Minä iloitsen alammaisesti siitä, että yksi näinä päivinä on saanut koukkuiset sormet. Mutta jos uskallan sanoa, on semmoinenkin löydettävissä, joka ei kruunua kysy, vaan häntä, joka sitä kantaa…"
"Asettakaa palttua poikien eteen ja sanokaa: älkää koskeko!… Mutta mitä valtioneuvos aikoo Hillevistä, kun hän kerran tulee yhtä oppineeksi kuin te itse?" Kristiina ei pitänyt tuosta iankaikkisesta naimiskysymyksestä orpanansa läsnä-ollessa.
"Mitä minä aion Hillevistä? Etsiä hänelle hyvän miehen."
"Senkö vuoksi hänen pitää tulla niin perin-oppineeksi? Eikö hän vähemmällä osaa paistaa peltopyitä, kutoa pitsiä miehensä pitsikaulukseen ja kurittaa lapsiansa?"
"Oppi on jokaisen kodin kaunistus, ja vaimo on miehen kunnia, sanoo
Paavali."
"Ei, suokaa anteeksi, se on väärin käännetty. Paavali sanoo 1 Cor. 11:7: 'vaimo on miehen doxa', hän on miehen hyvä tahi huono arvo, mutta sen saattaa myöskin kääntää: hänen mielipiteensä, hänen mielikuvituksensa, hänen odotuksensa. Tässä tulee siis selittää, vastaako oppinut vaimo hänen odotustansa, onko hänessä sitä mitä hän tahi muut ovat toivoneet."
"Enpä koskaan olisi uskonut, että armollisin röökinäni olisi ehtinyt pidemmälle kreikassa kuin itse Lutherus", vastasi Skytte teeskentelemättömällä hämmästyksellä, mutta tietämättään oli hänen puheessaan jotakin ivallista, joka harmitti hänen kuuliatartansa.
"Hohho, minulla on pitempi matka hänen sekä teidän oppiinne, kuin Tukholmasta Wittenbergiin", väitti Kristiina vilkkaasti. "Varsinkin kreikan kielessä on minulla vaikeuksia, paitsi Uudessa Testamentissa, jota minä näihin aikoihin olen tutkinut saadakseni raamatun lauseita, joilla kykenisin reformeerattujen harha-oppia vastustamaan. Summa: miksikä oppinut neito viskattaisiin oppimattoman miehen syliin? Eiköhän se ole, ikään kuin haukka ja satakieli avioliittoon vihittäisiin? Hillevi raukka! Olkoon hän mieluummin puolisotta. Miksikä hän, joka omistaa koko maailman, antaisi itsensä kerjääjän haltuun?"
"Minä en tästä rohkene väittää armollisen röökinäni kanssa", sanoi Skytte karttavasti. "Se nyt kuitenkin on köyhien neitojen kohtalo ja se oksa, jolle he ovat istumaan luodut. Ylhäiset ja rikkaat saavat tehdä mielensä mukaan. Vaan tavallisesti hekin menevät avioliittoon."
"Kuningatar Elisabet ei koskaan mennyt naimiseen. Mitä valtioneuvos sanoisi, jos minä tekisin samoin?"