"Papit!… Oletko sinä papin tytär, sinä? Mene tiehes, sinä, pappiesi Saaran kanssa, mikäpä hän muuta oli kuin itämainen orjatar? Näetkös, kaikki nuo raamatunkäännökset", hän osotti noita suuria kirjoja, "olen minä selaillut läpi kannesta kanteen, tutkiakseni sen oikeaa sanallista merkitystä, jota nimitetään jumaliseksi laiksi. Ensiksikin, Aatamin kylkiluu! Tässä se on kuvattuna; mikä hirvittävä kuva! Ja samaan tapaan on kirjoitettu joka paikassa, aina tuohon kaksinkieliseen doxa sanaan asti. Mitä minun pitää uskomaan? Etkö sinä mitään tiedä? Sinä sanoit Platoa lukeneesi?"
"Minä luin hänen Symposioniansa professori Terseruksen johdolla
Turussa."
"Kerro minulle, mitä Plato sanoo miehestä ja vaimosta!"
"Tiedän kovin vähän. Hän puhuu enimmiten miesten ystävyydestä ja harvoin naisista. Hän sanoo, että puhdas rakkaus vapauttaa, koska se yhdistää kaikki ja poistaa erotukset."
"Ja sinä luulet puhdasta rakkautta löytyvän?"
Hagar oli ääneti. Tuo onnellinen, hän ei kysymystä käsittänyt.
"Vanhako olet?"
"Täytän kolmen viikon kuluttua kuusitoista vuotta."
"Etkä vielä tiedä rakkaudesta mitään? Se on minusta yhdentekevää. Toivoisinpa tietäväni yhtä vähän kuin sinä. Pelikaani! Luet Platoa etkä tiedä enemmän kuin sukkavarras rakkaudesta! Menisinpä vedolle siitä, ett'et sinä ole lukenut säettäkään Ovidiuksesta tahi Tibulluksesta?"
"En olekkaan, armollinen röökinä."