"Mitä? Eikö kersantti minua näe?" kysyi eräänä aamuna välskäri, joka nyt lääkärin asemesta hoiti taudista toipuvia.
"En", sanoi poika.
Lääkäri kutsuttiin pojan luo, hän tarkasti silmät ja sanoi, että ne kyllä paranisivat lyijyvesi hauteilla. Kun tämä ei auttanut, pantiin niitten päälle lehmänlantaa, sitten sian-sappea. Sitten kaadettiin niihin viinaa, ja kun ne yhä vain kävivät pahemmiksi, hierottiin niihin alunaa. Nyt oli silmälääkärin-taide joutunut sen ajan äärimmäiselle rajalle. Tuomio kuului: näkö mennyt menojaan, tässä ei ole enään mitään tehtävänä.
Kuusitoista-vuotiaana ja täynnä elinvoimaa, urotyötä janoavana, sotamarsalkan ja kuningattaren suosimana, voitoista varmana, varmana menestyksestä ja kunniasta ja nyt ihan sokeana! Se ei ollut mahdollista.
Hurskas vanha välskäri taputti potilasta olalle surkutellen ja sanoi:
"En voi auttaa, tämä kyllä on huono joululahja. Kersantti on sokea. Rukoilkaa Herraamme ja Vapahtajaamme, joka syntyi tänä yönä, että Hän aukaisee esiripun, Hän, joka sen osaa tehdä!"
Urban Niemand nousi pystyyn vihoissaan lyödäksensä tuota kurjaa, joka uskalsi tuomita häntä elinkautiseen pimeyteen. Hän löi tyhjään ilmaan, juoksi muutaman askeleen, kompastui vasten vuodetta ja kuuli äreän äänen kysyvän: "Mitä sinä täällä teet?"
Nyt oli Urban Niemandin rohkeus loppunut. Hän hapuili takaisin vuoteellensa, viskasi itsensä oljille ja itki ääneensä.
Jalan kopinaa ja puhetta kuului. Tahtoiko joku häntä tavata, ehkäpä surkutella häntä? Hän kääntyi poispäin, jotta hänen ei tarvitsisi vastata.
Mitä hänen tuli ihmisiin? Häntä ei kukaan voinut auttaa, kaikki olivat hylänneet hänen. Ja Jumala, josta hän oli kuullut puhuttavan, kuka oli Jumala? Hän luuli käsittäneensä sen kerran, kun eversti Gordon luki hänelle raamattua, mutta siitä pitkät ajat olivat kuluneet; hän muisti tuosta aivan vähän. Kumppanit sotakentällä sanoivat, että Jumala oli hyvä kyllä, kun hän antoi heille voiton ja hyvän saaliin, mutta ei häneen aina voinut luottaa. Mitäpä tämä Jumala sitten huolisi sokea-raukasta? Ennen sitä tekisi tuo kummallinen tähti, jota Urban Niemand ei saattanut unhottaa. Mutta sitä hän ei enään milloinkaan ollut näkevä eikä se näkisi häntä koskaan enään…