"Te neuvoitte minua vahvistamaan nuorena, niitä lapsena olin luvannut. Ehkäpä olisin tehnyt oikein, kun olisin neuvoanne seurannut."
"Rakkahin röökinä, vielä ei se ole myöhäistä!"
"Aivan, aivan liika myöhäistä! Mitä kerran sanoo, siinä tulee pysyä, se oli kuningas Kustaan sanantapa. Mutta älkäämme enään siitä puhuko. Se on jotakin muuta, josta nyt tahdon kanssanne puhua. Jos seisoisitte aivan yksin korkean vuoren huipulla ja näkisitte allanne maan kaikkine aarteineen ja ne olisivat kaikki teidän, mutta te seisoisitte siinä yksin, ilman ainoatakaan todellista ystävätä, ilman ketään, jonka rintaa vasten te voisitte painaa kivistävää päätänne niin täydellisellä luottamuksella, että voisitte sille ystävälle sanoa: Sinä olet minun! — mitä silloin tekisitte? Aivan yksin ette voisi tuolla korkeudessa seisoa; mutta syöksähtäisittekö alas sieltä tahi astuisitteko ehjänä maahan?"
"Jumala varjelkoon, rakas röökinä! En syöksähtäisi alas vuorelta enkä astuskelisi sieltä maahan, jos kerran olisin tullut asetetuksi seisomaan tuonne ylhäälle. Minä levittäisin sylini laaksossa oleville ihmisille ja sanoisin heille: Tulkaatte tänne minun luokseni, kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut; minä tahdon virvoittaa teitä! Ja kun olisin saanut yhden, jolle saatan sanoa: sinä olet minun! lisäisin minä siihen, mitä oikeastaan siihen kuuluu, nimittäin: minä olen sinun!"
"Niin, sillä tapaa vanha laulu kertoo: sinä minun ja minä sinun; mutta se viisaasti kyllä lisää: 'leikin kestäessä.' Ei ole mitään leikkiä, arvoisa isä, seisoa tuolla vuorella. Ei saata antaa itseänsä tyhjälle ilmalle. Antakaa minulle pohja, jossa saatan säilyttää oman itseni!"
"Ei löydy sellaista pohjaa, armollinen röökinä. Itse on juureton puu. Itse kieltäytyy itsestänsä. Kuinka saattaisi luotu olento, joka lukemattomilla langoilla on Luojaansa ja luomakuntaan sidottu, olla kylläksi omalle itsellensä? Riistäköön langat poikki se joka voi; ei kukaan voi, ja Itsen pitää vuotaman verensä tyhjiin, jos hän on ihminen, tahi joutuman epäilykseen, jos hän on paholainen. Ei löydy toista Itseä, kuin Hän, joka on kaikki kaikessa. Mutta koska me olemme luomakuntaan sidotut, täytyy meidän sen kanssa olla elämän-yhteydessä. Ilman rakkautta olemme kuolleita oksia elämän puussa."
"Olen nähnyt unta, että eräs tähti tuon minulle sanoi. Niin, arvoisa isä, minä käsitän, että meidän tulee rakastaa kaikkea suurta ja ylevää, sitä, mikä jalostuttaa ajatuksemme ja valaisee järkemme sekä lakkaamatta kehottaa meitä hyveisiin. Se on minun rakkauteni, ja se ulottuu kaikkiin. Miksikä sitä pisaroittain rupeaisin jakamaan? Jos rakkaus joutuu persoonallisuuden nieltäväksi, kadottaa se sillä ihmiskunnan. Jos se työskentelee pienissä asioissa, jos se tyytyy keittämään lämpöistä ruokaa kerjäläiselle tahi levittämään viittaa lellitellyn lempilapsen päälle, mitenkä hän sitten saattaisi säilyttää maailman yli ulottuvan katseensa? Kyllä tiedän, että pienillä töilläkin on merkityksensä ja ansionsa useitten ihmisten mielestä, jotka niissä ovat elementissään; mutta viisaudella lahjoitetut ja kuningattaret eivät saa tuhlata pois itseänsä äyreihin; niitten täytyy hallita miljooneja, jolleivät tahdo heidän painonsa alle haudatuksi tulla."
"Enkö sitä arvannut, että armollinen röökinä ottaisi kaikki niin tavattoman suurelta kannalta? Ja se on todellakin kiitettävää häneltä, joka on kutsuttu noin korkeaan virkaan. Mutta siinä on yksi mutka. Jos olemme ylhäisiä taikka alhaisia, niin emme ole mitään ruumiittomia ajatuksia, vaan päin vastoin viallisia ihmisiä, kokoon kyhättyjä pienistä, huikentelevaisen sydämmen tunteista. Koska meidän rakkautemme ei ole Jumalan rakkaus, joka kaikkialle ulottuu, tulee meidän palvella Jumalaa sekä suurissa että pienissä asioissa, jokainen asemassaan; sillä jollemme sitä tee, on meidän rakkautemme yhtä kuollut kun meidän uskomme ilman töitä on kuollut. Ei minun tarvitse toistaa Mestarimme sanoja lain summasta, mutta suvaitkaa muistaa, että hän pesi oppilaittensa jalat!"
"Vertauskuvia! Sitä tekee paavikin, Ranskan ja Espanian kuninkaat
Tahdotteko, että minä pesen piikojeni jalat?"
"Se ei mitään hyödytä, että paavit ja kuninkaat palvelevat lähimmäistänsä ylpeällä sydämmellä, jotta ihmiset heitä kiittäisivät. Jumala katsoo sydämmeen. Pysykää lujasti nöyryydessä, armollinen röökinä, ja palvelkaa Jesuksen Kristuksen rakkaudessa! Meille täytyy joka ihmisen olla ihmiskunta! Me emme saata palvella kokonaisuutta, palvelematta sitä osissaan. Kuningattaren kuva ja nimi ovat kaikissa pienissä rahoissa."