"Mutta minä en tahdo nähdä maailman loppua, minä tahdon tulla suureksi voittaakseni maailman!" huudahti poika.
"Allah on antava kaliifilleni siihen tarpeeksi aikaa, kun hän vain nyt nuoruudessaan kasvaa vahvaksi jumalanpelvossa, hyödyllisessä opissa, sydämmen puhtaudessa, suurissa ajatuksissa ja oikeuden harrastuksissa kaikkia kohtaan."
Poika oli vaiti vähän aikaa, puoleksi uneksivana, puoleksi miettivänä. Sitten laski hän kätensä puolisonsa kaulan ympäri, painoi hänen päänsä alas päin ja suuteli häntä sekä sanoi:
"Mistä sinä olet? Sinun isäsi on ollut viisas mies ja äitisi on ollut hyvä validé."
"Sinä minun sieluni sydän", lausui sulttaanitar, vastaten hänen suuteloaan hellyydellä, jota hän ei milloinkaan ennen tuntenut virtailevan itseensä sulkeutuneessa rinnassaan, "miksikä tuota kysyt? Kysy tuulelta mistä se tulee ja meren laineilta kuhunka ne menevät! Allah on ollut isäni ja avara maailma ankara äitini. Olen lähetetty luoksesi, kuten Allah toisinaan lähettää suojelus-enkeleitä paradiisista valittuinsa luo tänne maailmaan. Minä tahdon elää sinun hyväksesi ja kuolla sinun edestäsi, mutta minä en saata kuolla ennenkuin tähtien aika on tullut. Sinä saatat lykätä minut luotasi, sinä saatat antaa minun kadota, mutta sinä et saata minua tyhjäksi tehdä. Sinä olet profeetan varjo; minä olen sinun varjosi."
"Reis effendi Schamisade sanoo, että sinä olet minun lumonnut", virkkoi poika hieman hymyillen. "Hän sanoo, että sinä tahdot tehdä minusta dervischin ja asettaa veljeni Suleimanin kaliifien valtaistuimelle. Minä tahdon laskea Schamisaden pään sinun jalkojesi eteen, koska vain sitä pyydät, mutta mitä tulee minun tehdä Suleiman veljelleni?"
"Minun kaliifini ei saa kuunnella perättömiä puheita. Anna Kuprilin vartioida Schamisadea ja lähettää hänet maanpakolaisuuteen, jos hän havaitaan juonittelemassa. Kaliifillani on neljä veljeä: Suleiman, Ahmed, Murad ja Selim; näitten lisäksi kuusi sisarta: Fatima, Gehver, Bibt, Kia, Alsche ja Atika, joista kolme vanhinta on tullut naimisiin kolmen vuoden vanhana. He ovat kaikki lapsia eivätkä saata olla rikollisia. Kaliifini ei saa raivota omaa huonettansa vastaan, kuten tyranni Murad ja nuo veriset sulttaanit. Minun kaliifini pitää voittaman veljensä ja sisarensa jalomielisyydellä."
"Minä tahdon antaa heidän elää. Mutta se joka uskaltaa sinun varjollesi sormeansa osottaa, hänelle pitää tapahtuman samoin kuin Hefarparalle [Hefarparaksi, s.o. tuhanneksi paloitettu, nimitettiin 1648 teloitettu suurvisiiri Ahmed, jonka ruumiin roistokansa paloitti käytettäväksi luuvalotaudin parannusaineena], että hän hakataan tuhansiksi kappaleiksi. Kuprili sanoo, että Ruotsin kuningatar on sinua solvaissut. Minä lähetän janitscharini hävittämään hänen maansa ja tekemään hänet sinun orjattareksesi."
"Minun elämäni aurinko, pitkä on matka Ruotsiin. Kuningatar ei ole minua solvaissut, hän on lähettänyt minulle kenkänsä ystävyytensä osotteeksi. Mutta nyt huutaa muezzin minareetista, että yön tunnit ovat alkaneet. Muistatko Scheheradzadesin kauniin sadun, jonka sinulle kerroin, kun kaliifin jalka vielä mahtui gatsellin jalansijaan? Kun iltarusko sammuu ja aurinko menee alas sinertävien vuorten taakse Ginnistaanissa, silloin sytyttää Allah tähtensä valvomaan, että vanhurskaat maan päällä saavat levossa nukkua. Jokaisen vuoteen ääressä on haltia, jolla on tähtitulinen keihäs; sen varsi tunkee alas maan sisustaan, sen kärki nousee tähtien keskustaan ja taivaan ja maan välillä ei löydy mitään, joka saattaa olla vanhurskaan tiellä tahi tehdä hänelle vahinkoa. Nuku hyvin! Minä tunnen sinun tähtesi; se on minun tähteni kaksois-sisar."
Hagar Sulttaan nousi, kurkotti kätensä uniselle pojalle ja saattoi hänet makuukammariin, jossa kaliifin entinen imettäjä, eräs arapialainen Sindar-niminen orjatar, joka oli Hagarin uskottu, otti hänet vastaan ja riisui vaatteet hänen yltään. Sitten Hagar katsoi, että yölampussa oli tarpeeksi öljyä, että kaikissa sisäänkäytävissä oli luotettavia vartioita, soitti mustat orjattarensa sisään ja katosi yläkertaan vievään porraskäytävään.