"Sabina, oletko ketään rakastanut, silloin kuin itse olit nuori?"

"Mitenkä hän kysyy! Isää Jumalaa, joka on taivaassa, sukulaisia ja ystäviä, niitäkin köyhän ihmisen täytyy rakastaa."

"Minä tarkoitan jotakuta, jonka puolesta sinä olisit tahtonut elää ja kuolla. Jotakuta nuorta miestä… tahi lasta?"

"Kummallinen kysymys! Kyllä he ovat minun ympärilläni liehailleet kuten muittenkin nuorten kanasten, mutta rakkaus ja Jumalan ilmat ovat samaa laatua. Kuka ei olisi lempeä hyville lapsille? Sisareni Pietari, joka yhteen aikaan oli minun hoidettavanani, kas sille pojalle ei mikään muu riittänyt, kuin oven raossa oleva vitsa, housut kireelle ja sitten mestari käski terveisiä antaa parahalle paikalle."

"Antoiko sinun nainut sisaresi ruumiineen sieluineen itsensä herralleen, miehelleen?"

"Sitä se tietäköön, joka on antanut itsensä orjaksi. Minä tuumaan, että rehellinen vaimo ei anna köyhän sielunsa hukkaan mennä. Vapun miehellä oli toinen rakastettu, häpeä on siitä puhua, se oli olutpullo. Kyllä hän sai miestään hoidella, kun vaivainen oli lerppajalkaisena."

"Minä tarkoitan: saattoiko hän hypätä virtaan, pelastaaksensa miehensä henkeä, jos tämä olisi vaarassa ollut?"

"Mitenkä minä sitä tietäisin? Hän joi itsensä kuoliaaksi kuivalla maalla."

Ei, tässä ei ollut mahdollista saada vastausta sydämmen syvempiin arvoituksiin. Yksin, kuten hän oli ollut koko elämänsä ajatusmaailmassa, oli hän nytkin, tämä meren harhaileva lastu, siinä uudessa maailmassa, joka nyt oli hänessä syntynyt eloon hänen itsekkäisen olemuksensa tyhjästä pimeydestä. Hän lähetti Sabinan pois, istui puoleksi riisuttuna ristikkoisen akkunan ääreen, josta Bosporin mustat vesikuvastimet näkyivät, ja etsi tähteänsä. Kiertotähti oli näkymättömissä; ei ainoakaan valonpilkku korkeudessa lähettänyt sädettään valaisemaan elämän selittämättömiä kysymyksiä. Kummallista! Kun on ajatellut niin paljon, oppinut paljon, toivonut niin paljon ja on kuitenkin niin auttamattoman tietämätön vastaamaan tuohon ensimmäiseen kysymykseen, joka heräjää nuoren naisen sydämmessä! Noin itsekylläinen ja täytyy kuitenkin niin äkki-arvaamatta antaa itsensä kokonaan toiselle! Hallita kaikkea, tuntea etevyytensä ja aivan odottamatta kadottaa varman pohjansa! Olla varuillansa kaikkia arvaamattomia tapauksia varten ja kuitenkin olla aivan toimetonna hyökylaineen edessä, joka nousee tuntemattomista syvyyksistä! Rakastaa 27-vuotiaana ensi kerran ja rakastaa 11-vuotiasta lasta!

22. Kolmannella porras-astumella.