Ruben Zevi ennätti portin luo. Siinä oli Assar Kaba 500 soturin
kanssa. Suuri kansanjoukko tungeskeli muurin sisä- ja ulkopuolelle.
Eräs lähetyskunta odotti vastausta. Se oli juutalainen Nathan
Gazasta, jota seurasi huntuun puettu nainen ja kaksi palveliaa. Ruben
Zevi ymmärsi, että Mordechain poika tahtoi tästä sisälle.
"Jehoovan nimessä", huusi sanansaattaja äänekkäästi, "vaadin minä sisäänpääsöä hänen valitullensa Messiaalle, joka tulee kaupunkiinsa Jerusalemiin vapahtaaksensa kansaansa."
"Mikä kirje ja sinetti sinulla on tämän sanasi todistukseksi?" kysyi
Ruben Zevi kylmästi.
"Hän sanoi minulle: sano heille, että Herra on sinun lähettänyt ja jos he kieltävät avaamasta, niin portit avautuvat itsestään", vastasi sanansaattaja.
"Antakoon tuo siis meille merkin", sanoi Ruben, osottaen lujaan teljettyyn porttiin. "Kuule, portti, että minä kiellän häntä sisään pääsemästä, ellet itse hänelle avaudu!"
Kansanjoukko astui hämmästyneenä takaisin päin ja katseli porttia, odottaen näkevänsä telkien heti poistuvan ja salpojen ihmiskäsittä avautuvan, mutta portti jäi liikkumattomaksi.
"Nathan ystävä", jatkoi Ruben hetken odotettuaan, "sinä näet, ett'ei portti tottele herrasi käskyä. Anna minulle toinen merkki, jos tahdot että sinun sanaasi uskotaan!"
"Herra on antava tulen leimahtaa taivaasta sinun ja kaiken kansan ylitse, joka seisoo vastustamatonta vastaan", huudahti nyt Nathan, joka kentiesi oli huomannut ukkosenilman lähenevän.
Tuskin hän ennätti tuon sanoa, ennenkuin salama leimahti ukkosenpilvestä ja valaisi kauhistuneita väkijoukossa olevia kasvoja.
Ruben Zevi seisoi ivallisen levollisena. "Onko siis Herran käsi lyhennetty?" huudahti hän, "niin ett'ei hänen valkeansa tapaa maaliansa? Katso, minä seison vahingoittumatta ja julistan tässä Jumalan ja ihmisten nähden, että tuo luuleteltu Messias on petturi eikä saa saastuttaa Jumalan kaupunkia valheellisilla ennustuksillaan."