Hän erehtyi kansastaan. Se oli valmistettu edeltäkäsin profeetan maineen kautta, joka oli kaikkien suussa. Ukkosen ilma yhä kokoili hänelle uusia liittolaisia. Sanomaton melu nousi.
"Hän herjaa Messiasta! Hän nostaa kapinaa Jumalata vastaan!"
Muurien ulkopuolella ja sisäpuolella olevat joukot rupesivat hyökkäämään porttia vastaan, lyödäksensä sitä kappaleiksi; uhkaavia käsiä kohoutui uskotonta vanhusta kohti. Tämä havaitsi parhaaksi kutsua kiireesti tyttärenpoikansa Benjaminin lisäväen muassa Jaffan portilta.
Kesken häiriötä tunki tuo huntuun puettu nainen esiin ja sanoi Ruben
Zeville:
"Yksi sana vain, rabbi!"
Muurien luona vartiajoukon takana oli nurkka; hän osotettiin sinne ja siellä hän sai muutaman hetken aikaa puhuakseen.
"Rabbi", sanoi hän kiirehtivällä hädällä, "asiasi on kadotettu. Sinun valtasi on loppunut, sinun harmaat hapsesi ovat alttiiksi annetut. Häntä vastaan ei kukaan mitään voi… ei kukaan muu, paitsi minä. Vanno Jehovan valta-istuimen kautta ja isäsi luitten kautta, että suostut minun ehtoihini, niin minä hänen turmioon saatan."
"Annappas kuulla ehtosi!" sanoi vanhus. "Se, mikä tähän asti on tapahtunut pitää oleman ikäänkuin se ei koskaan olisi tapahtunut. Minä vaadin että kaikki unohdetaan, mitä ollut on. Sinun pitää ottaman minun tyttäreksesi ja antaa minulle kirjallinen vakuutus siitä, että saan periä kaikki sinun aarteesi. Sinun tyttäresi lapset pitää lähetettämän Afrikaan ja Indiaan ja tyytyä kohtuulliseen eläkkeeseen. Minun pitää saada hallita huoneessasi ja totella ainoastaan sinun käskyjäsi. Vanno minulle tämä, niin Schabbathai Zevi, veljesi poika on la'annut elämästä ennen auringon laskua. Sinä et minua usko", lisäsi hän hätäisesti, kun vanhus oli vaiti. "Kysy Nathanilta, hän saattaa vakuuttaa, että minä, Schabbathain käly, valmistan hänen jokapäiväisen juomansa."
"Sinä olet Thamar!" sanoi Ruben Zevi äänellä, josta hänen tunteittensa yltäkylläisyys oli vienyt kaiken soinnun. "Minä sinun tunnen tönkkäsormestasi ja sanoistasi."
"Niin, minä olen Thamar, veljesi tytär", sanoi nainen, laskien hunnun pois noilta hyvin tunnetuilta, ennen ihanilta, nyt kaikkien himojen turmelemilta kasvoilta, jotka lukia kerran on nähnyt ruhtinatar Radzivilin purpuranpunaisen baretin alla.