Hän oli viisas, rohkea ja voimakas. Ennen täytyi tuhansilta päät mennä, ennenkuin hän tahtoi väistyä. Hän ei uskonut itseänsä kenellekkään, valitsi uskollisimpansa, lisäsi kahdenkertaiseksi yövartiaston ja antoi viskata Schamisaden vankilaan, siinä toivossa, että hän sillä taittaisi salaliiton kärjen. Sen jälkeen antoi hän käskeä Kuprilin luokseen. Hän ei enään peljännyt Kuprilia; he olivat nyt vaihtaneet osaa; se oli nyt Hagar, joka kohteli Kuprilia kuten orjaansa.
"Se päivä, jolloin minun päälleni hyökätään", sanoi hän suurvisiirille, "on oleva sinun viimeinen päiväsi. Kuinka monta päätä annat sinä minulle, pelastaaksesi omasi? Tahdon sen tietää; olen oppinut teidän tapanne."
Ei se myöskään ollut ensi kerta, jolloin Kuprili tunsi olemuksensa riippuvan hienossa langassa. Hän koukerteli kuten käärme, mutta hän oli löytänyt käärmeenlumojattaren.
"Kas tuossa!" jatkoi Hagar, ovea avaten ja osottaen janitscharipäällikköä, joka korridoorissa vartosi hänen käskyjänsä. "Sinä tunnet Mustafan. Sinun varjosi ei lankea autuuden portin kiville, ennen kuin olet kaikki ilmoittanut."
Kuprili tunsi Mustafan ja näki parhaaksi puhua totuuden mukaan. Mutta hän ei olisi valtio-taidossa harmaaksi käynyt, ellei hän olisi keksinyt keinoa. Hän tunnusti kyynelsilmin vilpittömällä kauhistuksella, että salaliitto ei koskenut mitään vähä-arvoisempaa, kuin padischan kruunua ja henkeä. Hagar säpsähti. Tätä hän ei ollut ajatellutkaan.
"Ne kurjat!" huudahti hän. "Elleivät pelkää Jumalaa, ja profeettaa, tulee heidän peljätä minua. Minä tahdon kutsua Muftin tänne."
Kuprili kohotti olkapäitään.
"Mufti Ebu Said on lukenut koranista, että kaliifi, joka tekee liiton uskottomien kanssa, ei enään saata olla uskollisten hallitsiana."
Tämä oli vakava asia. Sulttaani saattaisi mahdollisesti tehdä janitscharia vasten, mutta ei muftia, joka imani- ja ulema-legiooneillaan oli kaikkien oikea-uskoisten mahomettilaisten mielestä profeetan tahdon ilmoittaja. Se oli mufti Abdurrahman, joka vuonna 1648 fetvan kautta julisti sulttaani Ibrahimin hallitukseen kelvottomaksi.
"Ja kuka", sanoi Hagar, "uskaltaa syyttää meidän laillista herraamme siitä, että hän on tehnyt liiton uskottomien kanssa?"