"Viisain kuolevaisten joukossa", vastasi Kuprili syvään kumartaen ja käsivarret ristissä, "sinä tiedät, että tapahtumat Jerusalemissa…"
"Minä tiedän."
"Että tapahtumat Jerusalemissa ovat antanet aihetta hävyttömään huhuun. Ne pahan-ilkiset, joittenka kielten profeetta suokoon suulakeen kuivua, uskaltavat levittää huhuja, että sinä olet meidän pyhitetyn kaliifimme kääntänyt Moseksen lakiin, sekä että hän aikoo antaa hallituksen Abrahamin siemenelle sekä täällä että pyhässä maassa."
"Ja noin yksinkertaista satuako he uskovat?"
"Suo minun muistuttaa, että monta kaliifia on vähemmästä kukistettu."
Hagar Sulttaan oli vaiti pitkän ajan. Ei yksikään, eipä edes tuo viisas itämaalainen, nähnyt jälkeäkään siitä ankarasta taistelusta aina veriin saakka, joka taisteltiin tuossa sulkeutuneessa rinnassa. Kuprili oli oikeassa. Jos Hagarin olisikin onnistunut upottaa salaliitto verivirtoihin, olisi Muhamed IV:nnen valta-istuin ja henki jäänyt kaikkien epäluulojen ja kaikkien mullistuksien saaliiksi, niin kauan kuin hän seisoi jäljellä kaliifin rinnalla. Hänen valtansa oli kaliifin häviö.
Tämä pitkä äänettömyys katkaistiin sillä, että Hagar kysyi, koska suurvisiiri luuli salaliiton valmistuvan toimeensa.
"Meillä on nyt Ramadan, paastokuukauden loppu", oli Kuprilin vastaus. "Sinun palvelijasi ei tiedä pettäjien tuumista; mutta näihin asti ovat kaikki suuret mullistukset tapahtuneet Bairam juhlan, alussa, joka tapahtuu kolmen päivän perästä."
"Niin pian?… Sano minulle, Kuprili, tahdotko pakottaa minua antamaan sinun ja monen pään mennä hukkaan, sillä ole varma siitä, ett'en minä säästä! Taikka tahdotko ennemmin auttaa minua pelastamaan herraasi ja itseäsi?"
"Allah suokoon sinulle pitkää ikää ja onnellista hallitusta! Käske, minä tottelen!"