"Äitini oli syntyisin juutalainen, isäni oli kristitty."
"Tiedätkö mitä kerrotaan? Sanovat että juutalaisnainen on saanut aikaan kaikki epäjärjestykset Syriassa."
Hagar käsitti, että nuorta sulttaania oli valmistettu edeltäkäsin Hagarin kukistamista varten, vaikka eivät hänelle uskaltaneet vielä mainita Hagarin nimeä. Hän päätti ennättää vihollisensa.
"Tiedätkö myöskin", virkkoi hän, "että ne, jotka sanovat tuota, tahtovat kukistaa sinua valta-istuimeltasi?"
Poika punastui korviaan myöten.
"Kuka?" kysyi hän.
"Ne, jotka joka päivä sinulle valehtelevat. Minun herrani ja kaliifini, sinun pitää voittaman kaikki vihollisesi, mutta ei mitään voittoa saada ilman uhria. Mainitse minulle joku, joka sinulle on hyvin rakas!"
"Sinä", vastasi poika miettimättä.
"No siis täytyy sinun olla valmis uhraamaan minunkin. Jos minä sinulta otetaan, niin muista, että aina olen sinulle sanonut: kaliifi Muhamed, tule suureksi, tule jaloksi, tule viisaaksi, tule lempeäksi! Tule suuremmaksi, kuin kunniarikkaimmat edeltäjäsi! Älä tule ainoastaan yhtä urhoolliseksi ja voimalliseksi kuin he, mutta hallitse niin, että jotka ovat heitä kironneet, sinua siunaisivat!"
"Kuka tahtoo ottaa sinun minulta? Sano minulle yksi! Olen lyönyt hyenalta pään poikki", huudahti poika ja hänen kanta-isänsä Osmanin tuli salamoi hänen tummissa silmissään.