Hänen ensimmäinen levähdyspaikkansa oli Hampurissa, Heinäkuussa 1654, rahakauppiaan Antonio Texeiran luona, joka oli lähinnä Ruben Zeviä rikkahin juutalainen maailmassa. Siellä hän naisen puvun ohessa myöskin otti takaisin arvonsa ja nimensä. Vähitellen kokoontui hänen ympärilleen uusi hovi, missä Saksan monet pienet ruhtinaat tulivat häntä tervehtimään. Ja taaskin, mutta vieraalla maalla, alkoi pitkältä kunnian-osotuksia ja huvitteluja. Kristiina oli jälleen kuningatar, mutta nyt vapaa. Vapaus oli hänen persoonallinen voittonsa; kaikkien muitten tuli, sidottuina ankariin hovitapoihin, tunnustaa häntä yksinhallitsiaksi.
Ja kuinka siinä kumarrettiin tuota korkea-arvoisuutta, joka oli ilman valtaa! Vielä ei mitään muutosta näkynyt. Euroopan oppineet, jotka tähän asti olivat ylistäneet valta-istuimella olevia hyveitä, ylistivät nyt vallanluopumista sankarityönä, jolla ei vertoja ollut. Sillä tavalla Kristiina juuri tahtoi tulla käsitetyksi. Mutta neron kuningatar vaati vieläkin veronsa hallitsevana kuningattarena.
Rikas hampurilainen oli ottanut vastaan häntä kuninkaallisesti, ja
Kristiina tahtoi osottaa hänelle kiitollisuuttaan.
"Texeira", sanoi Kristiina hänelle, "onni on lahjoittanut teille kaikki ne edut, joita kuolevaiset tavoittelevat. Minä olen liika köyhä panemaan mitään siihen lisäksi; mutta jos teillä vielä on joku toivo täyttämättä, niin sanokaa minulle se, jotta voisin tehdä kaikki, mikä minun vallassani on, täyttääkseni toivoanne."
"Minulla oli toivo", vastasi juutalainen hovitavan mukaan, "mutta se on jo täytetty paremmin, kuin olisin ansainnut ja odottaa saattanut. Minä toivoin, että kerran teidän majesteettinne jalkojen juurella saisin osottaa etevimmälle kuningattarelle kunnioitustani, ja minulle on tapahtunut se tavaton kunnia, että olen saanut ottaa vastaan häntä halvassa kodissani."
"Se ilahuttaa minua", sanoi kuningatar, "että pidätte vierailuani kunnian-osotuksena teitä ja teidän uskonheimolaisianne kohtaan. Te tunnette, että olen vapaa kaikista ennakkoluuloista. Juutalaiset ovat maailman vanhin aateli; jokainen teistä on ruhtinaallista sukuperää; te ennen muita. Mitä saatan tehdä puolestanne? Jos olisitte kristitty, saattaisi löytyä joku keino. Mutta mitä sanotte, jos minä Espanian kuninkaan saisin antamaan teille uuden arvonimen?" Kristiina hymyili ja kosketti viuhkallaan Texeiran olkapäätä. "Jerusalemin protektori?"
Texeira oli ääneti hetkisen, hän oli sekä hämmästynyt että ujoillaan.
"Suokaa anteeksi, teidän majesteettinne; tuo arvonimi ei ole aivan uusi. Keisari tarjosi kaksikymmentä vuotta sitten saman arvoisuuden Ruben Zeville Regensburgissa, ja hän kieltäytyi sitä vastaan ottamasta."
"Mitä, Ruben Zevikö? Mutta sehän ei estä minua toimittamasta samaa kunnioitusta sille, joka sen paremmin on ansainnut."
"Suvaitkaa vielä kerran suoda anteeksi teidän majesteettinne halvimmalle palvelialle! Ei kukaan ole saattanut paremmin ansaita sellaista kunniaa, kuin Ruben Zevi, joka on antanut henkensä ja koko äärettömän rikkautensa voittaaksensa takaisin Jerusalemin. Se oli mieletön yritys; minä aavistin edeltäkäsin, miten sen asian piti käymän ja kielsin ystävääni Zeviä siihen ryhtymästä. Mutta teidän majesteettinne viisaudessaan kyllä käsittää, ett'en minä tämmöisten tapahtumien perästä, jotka ovat koskeneet koko meidän heimoamme, saata vastaan ottaa arvonimeä Jerusalemin protektori."