Ei, tätä vastaan ei äidinsydän kauemmin kestänyt. Mitä hän huolikaan tuntemattomasta ylhäisyydestä! Mitäpä hän enään olisi muistanut pitkällistä kaipaustansa taikka lapsen kovasydämmistä unhottamista! Seuraavassa silmänräpäyksessä lepäsi murhelapsi nyyhkyttävän äitinsä sylissä.
Jää oli murtunut; äiti, lapsi ja kasvattisisarukset olivat löytäneet jälleen toisensa.
"Katsokaa", sanoi Pietari Luth, joka ei ollut välinpitämätön katselia, "Jumala otti teiltä yön lapsen ja antoi teille takaisin valon lapsen!"
Ilta-aterialle kokoontuneina istuivat he kaikin torpan yksinkertaista kaurapuuroa syömään. Mitkä lapsuuden muistot, kun sai vaihettaa palatsien komeudet puulusikkaan, läpileipään ja noitten lehmien maitoon, joita Hagar Sulttaan ennen oli paimentanut! Jälleen sai hän tutustua köyhäin elämään; entisyys putosi hänen yltään kuten linnun päältä höyhenpuku. Hän pyysi, että saisi tämän yön maata lapsuutensa olkivuoteella, pään-aluksena ruo'onpäillä täytetty patja. Ainoastaan tämän yön; hän tiesi, että viittätoista vuotta ihmis-elämästä ei voi jäljettömiksi saattaa.
Kysymyksiä, kyyneleitä ja hymyilyjä vaihteli vuorotellen. Torpan historia oli pian kerrottu. Sama kova taistelu olemuksesta, sama itsekieltämys, sama tyytyväisyys, sama usko; vanhoja oli mennyt, uusia tullut lisää. Sitä kirjavampi oli kertomus yön lapsista. Kaikkia ei voinut puhua ja kuitenkin oli uskollisilla ystävillä oikeus pyytää vastausta. Hagar kertoi Bennusta, josta olisi saattanut tulla paljokin, mutta josta ei koskaan tullut muuta kuin urhoollinen sotilas, sekä miten hän nyt makasi nuorena kaatuneena Jerusalemin verisessä sannassa. Hän itse…
"Muistatko Sigfrida, rastasta, jota opetimme sanomaan: Tätti tyhmä?
Se pääsi kerran irti…"
"Niin, ja silloin kissa sen otti."
"Ottiko? Olen kuullut sanottavan, että se lensi pois meren ylitse ja pistettiin Kersti röökinän kultaiseen häkkiin. Siellä oli sillä kaikkia hyvää ja se sai oppia monta kaunista temppua, niin ettei Tättiä enään ollenkaan pidetty tyhmänä. Mutta se oli vapaana syntynyt, eikä viihtynyt häkissä enään, vaan puri ristikot rikki ja lensi ulos maailmaan. Siellä näki se paljon maita ja ihmisiä; useimmat olivat hyviä sitä kohtaan, mutta Tätti oli tyhmä, se oli huikentelevainen ja ylpeä; luuli olevansa luotu paratiisilinnuksi ja tahtoi lentää aina taivaaseen asti. Sitten se tuli kauas täältä erääseen linnaan, joka oli pelkistä helmistä ja kullasta kyhätty ja lauloi puolta maailmaa hallitsevalle pojalle… Kuinka vanha on Tommun poika?"
"Bennu on 12-vuotias."
"Kahdentoista-vuotias, niin vanha oli Tättin poika. Kas tässä, kuules! Ota tämä hopeaneula muistoksi ensimmäisestä Bennusta, joka on ollut Kaskaksen torpassa. Hän kantoi sitä kaikissa taisteluissa kuolemaansa saakka."