Torstenson mietti.
"Mitä? Ruben Zevi? Sotamieheni eivät minua kiittäne, kun kadottavat niin lihavan saaliin, mutta olen antanut sanani; kas tässä!" Hän antoi tuolle nuorelle tytölle kiireesti kirjoitetun paperiliuskan, jonka hän oli taskukirjastaan riistänyt. Hän säilytti nahkavaruksensa alla alati tuota kirjaa, jotta hänellä se olisi käsillä, kun hänen täytyi antaa kiireistä kirjallista määräkäskyä. Seuraavassa hetkessä laukkasi hän pois tuon lavean taistelukentän toisiin osiin.
4. Sotalemmikki ja sotasairaala.
Ei sinulle mikään turmiota tuota… valtaa varten syntynyt, kuten minä ja tuo kolmas.
"Minun tulee säälini tuota nuorta juutalaista", sanoi rouva Beata De la Gardie Hagar Ryningille, kun jälleen istuivat tuvanperäisessä yksinkertaisessa kammarissa, joka nyt oli keisarin voittajan puolisolla asuntona. "Katso, että häntä hyvin hoidetaan! Sinä tunsit hänen perheelliset asiansa?"
"Kyllä menen häntä katsomaan välskärin luo. Kaksi eli kolme vuotta sitten näin hänet Tukholmassa. Hänen iso-isänsä Ruben Zevi kävi presidentti Kurjen luona."
"Kuka on tuo Ruben Zevi, jolle sinä pyysit suojeluskirjettä?"
"Juutalaisten kuningas meidän aikanamme, teidän armonne, tahi mikä ehkä on vielä enemmän: kuningasten juutalainen. Ilman hänen kultaansa ei yksikään sotajoukko saata sotaan lähteä, ei yksikään Euroopan ruhtinas menestystä toivoa. Hänen sanansa on armollisempi kuin keisarin, kuin paavin; se aukaisee kaikkien linnojen portit, se teräväksi tekee tahi tylsistyttää kaikki miekat. Hän saattaisi pakottaa tämän onnettoman sodan huomenna loppumaan ja ylihuomenna määrätä yleisen rauhan, jos hän sitä tahtoisi. Mutta hän ei sitä tahdo, en tiedä mitä varten ei."
"Se ei ole mahdollista! Sehän olisi neron ja urhollisuuden alentamista, silloinhan asetettaisiin maailma kultakahleisiin!"
"Teidän armonne on oikeassa, ja kuitenkin on asian laita sellainen. Teidän kunniarikas puolisonne on oleva ensimmäinen, joka tätä asiaa todistaa. Hänen neronsa ja urhollisuutensa saa toimeen kaikkea, kultaa ainoastaan hän ei saata tehdä. Muistaako teidän armonne, mitenkä erään suuren sotasankarin marraskuussa ja joulukuussa 1641 täytyi toimettomana venyä kaksi kuukautta Winsenissä ja Lüneburgissa?"