Nuorukainen koetti teltan puolihämärässä erottaa hänen kasvonsa piirteitä.
"Tunnen, sinä se olit, joka sanoit sotamarsalkalle: hän puhuu kuumehoureissaan! Sinä et saata olla Hagar, sinä."
"Katso minua tarkemmin! Miksikä en olisi sisaresi? Koko avarassa maailmassa ei sinulla ole yhtään uskollisempaa ystävää."
"On minulla."
"Sinä olet lapsi. Koeta olla mies. Sotilas et enään saata olla. Silmäpuolena ja toiskätisenä sinua ei enään koskaan sotamiesluetteloon panna. Mutta", hän kumartui alas kuiskaten veljensä korvaan, etteivät ympärillä olevat kuulisi, "minä sanon sinulle jotakin, joka on parempaa. Sinun pitää tuleman terveeksi, Benjamin. Sinun pitää kerran tulla voimakkaaksi ja terveeksi. Ei sinulle mikään turmiota tuota, ennen kuin tähtien hetki tullut on. Tähti ei tahdo, että sinä sodassa taistelet. Siksipä se sinulle lähettää haavan toisensa perästä, ja parantaa ne jälleen. Sinä makasit soran ja mullan alla Neunburgissa ikään kuin kuolleena, ja katso, sinä tulit jälleen henkiisi. Sinä makasit muserrettuna kuolleen hevosen alla Breitenfeldissä, ja kohta sen jälkeen sinä ratsastit Tukholmaan. Siellä makasit niin poltettuna Tukholman linnassa, ett'ei kukaan olisi äyriäkään antanut niin huonosta repaleesta, kuin sinä olit, ja muutama viikko tämän perästä matkustit sinä meriä ja maita pitkin Euroopan ympäri. Lääkärit sanoivat sinun olevan auttamattomasti sokean, mutta saithan vain näkösi takaisin! En tunne kaikkia niitä vaaroja, joista sitten olet päässyt vapaaksi, mutta minä tiedän, että sinä et ole ottanut oppia tähtien varoituksista. Taaskin näen sinun tässä raajarikkoisena ja niin huonona, että jokainen muu sinun sijassasi ei ikänä siitä nousisi, mutta sinä nouset, sinä, ja saat terveytesi ja voimasi jälleen, sillä sinun henkeäsi vastaan eivät elementit eikä ihmiset mitään voi. Sinua ei mikään tapa, ennenkuin tähtien hetki on tullut. Huomaa nyt, mitä sinulle sanon. Kuinka kauan luulet, että sallimus tahi tähdet kärsivät uppiniskaisuuttasi? Kuka sen sanoo, ettei heidän hetkensä tule ennen, kuin sen tuleman pitäisi, rangaistukseksi sinun ylpeydestäsi? Ja kun se tulee, silloin ei enään tarvita kuulia eikä miekkaa. Vaikka Simsonin voimat sinulla olisikin, pitää sinun kaatuman näkymättömän käden voimasta, keveän tuulosen puuskasta, lapsen hengähdyksestä. Viskaa pois miekka. Benjamin, niin sinusta tulee suuri, mahtava mies, sillä valtaan olet sinä syntynyt, kuten minä ja tuo kolmas!"
"Anna minulle jälleen silmäni! Anna minulle jälleen oikea käteni, niin ehkäpä sinua uskon!" huokasi nuorukainen katkerasti.
"Jos voisin sinulle antaa ne, näkisin sinut jälleen tulevalla kertaa raajarikkoisena jossakin sotatantereen nurkassa. Etkö siis ymmärrä, että tähdet sinua vaativat toiselle uralle? En silmää enkä kättä saata sinulle antaa, mutta minä voin sinulle osottaa sen, joka on niitä etevämpi, sinun hyvän pääsi. Niin, minä tiedän, mitä sinä vastaat: sinä et ole mitään oppinut, sinä. Olet kasvanut raakojen sotilaitten joukossa etkä osaa muuta kuin ratsastaa ja tapella. Mutta yhdeksäntoista vuoden vanhana on ihmisellä vielä pitkä oppi-aika. Sinä olet vilkaskäsitteinen ja oppivainen. Opi luvunlaskua, Benjamin, niin saat nähdä kuninkaita alammaistesi joukossa."
"Säästä noita suuria sanojasi. Joka päivä saan kuulla Rachelin suusta saman läksyn, mutta minä en voi sellaista tehdä. En kelpaa välikaupitteliaksi; se on minusta niin ilettävää, että ennen makaisin puolen elin-aikaani sairaalassa."
"Kuka on Rachel?"
"Rachel? Minun kihlattuni, jota saadakseni palvelen seitsemän vuotta.
Etkö sitä tiedä?"