"Maisteri Luth!" sanoi Hagar, katsoen taaksensa.
Luth oli ollut herrojenpalvelia, hän, kuten muut nuoret papit, jotka riippuivat patruunien suosiosta. Nyt oli hän sodassa oppinut palvelemaan elämän ja kuoleman Herraa, mutta vanhan tavan mukaan vastasi hän tuon ylhäisen, vieraan neiden puhutteluun syvällä kumarruksella.
"Kuka olen?" kysyi Hagar iloisesti.
"Suokaa anteeksi… en tunne… olen nähnyt niin monta kuollutta ja elävää."
"Kaksi kertaa kaksi on neljä, kaksi kertaa kolme on kuusi… Ruotsin pääkaupunki on Tukholma, Ranskan pääkaupunki on Parisi… Hannibal löi romalaiset Cannæn luona, ja keisari Domitianus piti kärpästen pyytämistä huvinaan", luki Hagar, löpertäen lapsen läksyjä siitä ajasta, kuin hän opetteli luvunlaskua, maantiedettä ja historiaa Pietari Luthin johdolla.
"Mitä?" sanoi tuo entinen opettaja Lydik Larssonin ajoilta, "ettehän ikinäkään saata olla pikku Hagar?"
"Jotakin sinne päin, rakas maisteri. Jos te olisitte Cannabis, rupeaisin sijoittelemaan teille: nominativus mensa, genetivus mensae, dativus mensae… Te näette, ett'en ole ollut oppimaton. Teitä saan kiittää alusta. Loppu on kirjoitettuna taivaan portaisiin."
"Alku ja loppu ovat molemmat kirjoitettuna Herran kädessä, neiti Hagar. Olen sydämmestäni iloinen siitä, että näen teidät jälleen. Teille oli Herra lahjoittanut ilmeellisen älyn kaikkea inhimillistä oppia varten. Oletteko myöskin käyttänyt hänen lahjojansa oikein hengellisissä asioissa? Oletteko Jumalan lapsi, neiti Hagar?"
"Olen lukenut piispa Eriksonin postillaa ja käynyt rippikoulua Kurjen neitien muassa", vastasi Hagar vältellen. "Mutta teidän täytyy kertoa minulle jotakin itsestänne sekä mitenkä nyt saan tavata hyvän, rauhallisen opettajani, joka aina oli hyvä minua kohtaan, täällä tässä hirveässä sotamelskeessä. Teidän täytyy tulla minua tervehtimään rouva Beata De la Gardien luo tulevassa leiripaikassa, koska me jo huomenna ehkä täältä lähdemme."
"Oi, rakas neiti, minäkin kerran luulin, että oli kylliksi kristitylle, kun luki raamattua ja postillaa ulkoa, mutta elämä ja kuolema on minulle toista opettanut. Kristillisiähän löytyy, Jumalan kiitos, myöskin meidän seurassamme, mutta jos tahdotte oppia kuolemaan uskonne puolesta, niin menkää skottilaisten kovenanttien luo. Älkää siitä väliä pitäkö, että he saarnaavat Kalvinin oppia! Reformeerattuja, luterilaisia ja katolilaisia, kaikkia meitä Herra koettelee. Minä ripitin tänä yönä erään paavilaisen… hän oli tehnyt jonkun pahan työn Suomessa… oli viskannut erään naisraukan reestä hankeen talviyönä… Jumala armahtakoon, me olemme kaikki pahantekiöitä."