"Maria, jos olisit muutamia vuosia nuorempi ja minä olisin sinun äitisi, antaisin sinulle valeesta vitsaa. Olisiko kaksi noin kaunista silmää niin sokeita, etteivät olisi havainneet sitä ihailua, jota tämä ritari on sinulle omistanut siitä asti, kuin hän tavasi Cornelius Neposta Upsalassa? Tahi säilytätköhän vielä koulutytön hellää lempeä tuota pientä pystynenäistä Nassaun kreiviä kohtaan? Maria, minä tunnustan, että epäilen suoruuttasi, mutta vielä enemmän hyvää aistiasi."
"Muistatko Kristiina, mitä minulle lupasit eräänä iltana
Gripsholmassa?"
"Sinä käskit minun uskoa veljesi tunteihin, aivan kuten talonpoika katekismukseensa. Noh, enkö ole uskonut, että haukka on niin viatoin kuin kuhertavan kyyhkysenpoika? Mitä tämä koskee saksalaiseen pystynenään?"
"Sinä minulle lupasit, ett'et olisi Nassaun kreiviä vastaan."
"Minä luullakseni lupasin kärsivällisesti kuunnella huokailevaa Chloëa. Sinähän nyt puhut mummovainaan hameesta, vanhoista asioista. Nyt sulaa lumi, kelta-esikköä odotetaan, kaaliperho kiipeää kohta kuorestaan. Mitä sanot, Maria, uudesta kosiasta… joka on Ruotsin ylevin nuori aatelismies?"
"Suo anteeksi, minä luulin, että Kaarle Kustaa olisi ansainnut tuon kunnianimen kuningattarelta."
"Noh, Kaarle Kustaan jälkeen sitte ensimmäinen, älkäämme tuosta riidelkö. Lyhyesti puhuen, mitäs sanot avioliitosta nuoren kreivin kanssa, joka saattaa pujottaa pikku Nassaun läpi neulansilmän?"
Maria Efrosyne tuli niin punaiseksi kuin kuningattaren punainen nauhansolmuke, ja kysyi, olivatko jäät luotettavia, sillä nyt ajettiin juuri Brunsvikin yli. Kristiina nauroi.
"Torstenson ehkä miettisi, ennenkuin hän uskaltaisi tykistönsä lähettää lahdelle, mutta mitä hänen kanuunansa ovat verrattuna sinun peloittaviin silmiisi, kaino orpanani? Sinä olet ampunut kumoon yhden valtakunnan päälinnoista; hän laskee lippunsa ja antautuu sinun valtaasi. Mikä onni, ett'emme räjähdä täällä jäällä! Enfin… kreivi Maunu pyytää sinua omakseen."
"En luullut, että sinä noin vähä-arvoisena pidät kuninkaallista vertasi pfaltizlaisessa suvussasi", vastasi harmistuneena tuo nuori ruhtinatar vähäisen tuskallisen vaitiolon perästä. "Sinä hylkäät yksinvaltiaan ruhtinaan ja tarjoat minulle yhden sotamiehistäsi."