"Kaikkiin, Kristiina, kaikkiin; sillä sinä tahdot yhtä vähän sitoa hänen ritarikunniaansa, kun sinä saatat estää häntä sinua rakastamasta."
"No hyvä, minä olen velvollinen sinua palkitsemaan ystävyydestäsi ja tottelevaisuudestasi. Tiedä siis, että minun kuljeksivan ritarini ei tarvitse iankaikkisesti odottaa, jos hän suostuu minun ehtoihini, ja vielä pari tai kolme vuotta pysyy minulle uskollisena. En ole niin julkea, että vertailisin itseäni maailmojen hallitsiaan, mutta yhdessä suhteessa olen Jumalan kaltainen: en kärsi ketään kilpailiaa!"
"Oi, Kristiina, kuka saattaisi toiseen naiseen katseitaan tuhlata, jos hän sinun kerran omistaisi? Suo minun suudella kättäsi."
"Enkö ole hupsu, joka tässä tavailen rakkauden aakkosia pienelle nukelle, joka huomenna myy vapautensa lempisanasta, ja sydämmensä kauniista viiksiparista? Mitä? Joko nyt linnassa? Maria, sinä siis olet valmis alistumaan hirveään kohtaloosi ja otat vastaan inhottavan ihailiasi suosion-osotuksia?"
"Annan kieltävän vastauksen vihkituolissa", sanoi leikillään nuori ruhtinatar, samalla kuin Nassaun kreivi vaipui taivaanrannan taakse, ikään kuin hän ei koskaan olisi kohottanut hyvin kähäröittyä päätänsä sen ylitse.
"Tee se", vastasi Kristiina, samati leikillään, ja astui ulos reestä. "Eversti De la Gardie", jatkoi hän kreiville, joka hänelle tarjoi kätensä avuksi, "minä vapautan teidät ritarivelvollisuudestanne minua kohtaan ja suon teidän tarjota langolleni kätenne. Kiittäkää minua siitä, ett'emme mäessä kaatunut. Odotan teitä kello 6 erästä tärkeätä uutista varten."
Hän kiirehti linnan portaita ylös tavallisilla vilkkailla askeleilla, suomatta kumartaville hoviherroilleen katsettakaan. Hän ajatteli erästä asiaa, joka tunki kaikki muut syrjään.
"Minä sidon De la Gardiet valtaistuimeeni Oxenstjernojen vastapainoksi. Minä lakkautan juorupuheet, pidän vapauteni ja saan nöyrän aseen. Pfaltzilaiset eivät uskalla kieltää. Koettakoot vain!… Kaarle Kustaa? Hänen päähänsä saattaisi pällähtää mustasukkaisuus… myöskin se on nyt estetty. Kaikki on ehkäisty… myöskin se mahdollisuus, että kuningatar saattaisi olla nainen… että minä saattaisin mielistyä kauniiseen mieheen. Jumalani, hetkiä löytyy, jolloin viisainkin saattaa olla narri. Mistä sain minä tuon onnellisen ajatuksen, että turvautan itseni Marialla? Sainko sen tähdistä? Epäilemättä. Ellei se tullut viimeisestä suonen-iskusta. Fiken… kenkäni!"
"Hyvänen aika!" huudahti Fiken Lång, jonka puheliaisuus oli kasvanut vuosien ja hovipalveluksen muassa, "onpahan röökinän kengät yhtenä sotikkona! Mitähän tohtori sanonee? Nappi on poissa turkista, nauha poikki reväisty päähineestä. Sehän iäinen onni, ettei rouva Beata Oxenstjerna enään täällä komentamassa ole."
"Huomaan, että olet käynyt Beata rouvan koulua", vastasi kuningatar, joka nyt oli mitä parhaimmalla tuulellaan ja samalla huvituksekseen asetteli ansasta. "Fiken", lisäsi hän teeskennellyllä vakavuudella, "neuvon sinua pitämään kielesi kurissa, kun Maunu kreivi tulee minun luokseni kello 6."