Upsalassa Kesäkuun 24 päiv. 1645.
Teille hyvin suosiollinen
Kristiina."
[Osoitteeksi, miten lahjakkain ja oppinein ruotsalainen kuningatarkin ennen Stjernhjelm'in aikaa ruotsinkieltä rääkkäsi, kirjoitamme kuningattaren kirjeen myöskin alkukielellä:
"Högt ärade Herr Riks Canceller!
Dertil med at jag dageligen finner så stora difficulteter i fortsättande af kriget, så at det vil falla svårt med så ringa medel ett så stort väsende, at continuera, hvilket icke utan hazard, at taga de conditiones, som nu bjudas, skal afgå; derhos med måste ock besinnas, huru svårt det vil falla, at supportera den calumnien som Oss påkommande varder, både bos de Svenska sjelfve, såväl som hos främmande, hvilka alla där Freden ginge i sär, skulle imputera skulden til allas vår outsläckeliga ambition, den der sig på sjelfva orättvisan funderade, och ingen annan finem hade, än en begärlighet at dominera. Och såsom jag icke håller mig rätt försäkrad om Holländarens cooperation, altså frugtar jag, at, där desse föreslagne conditiones icke blefve accepterade skulle de söka at blifva arbitri belli et pacis, så at deras jalousie, något oförmodeligt hos dem causera kunde, oansedt at jag förtiger hvad af Polacken practiseras kan. Sedan det sista och förnämsta är, att contentera sin egen conscientie, så at man må kunna för Gud och al verlden betyga, at man sig til alla skäliga Fredsmedel accommoderadt hafver.
Upsala d. 24 Juni 1645,
Eder välbenägen
Christina.">[
Tähän aikaan eli vielä, vuosien, vaivojen ja taistelujen runtelemana, oppinut, innokas, aina sotavarustuksessa oleva Vesteråsin piispa Johannes Rudbeckius, ruotsalaisen kirkon mahtavin ja kirkollis-mielisin prelaatti. Hänen hiippakuntansa oli mitä ankarimmassa järjestyksessä esimerkkinä kaikille muille hiippakunnille, hänen koulunsa oli saanut sellaisen maineen, että se kilpaili Upsalan akademian kanssa. Kristiina oli, vaikka ei ensi kertaa, tärkeässä valtiollisessa asiassa esitellyt tahtonsa Aksel Oxenstjernalle ja tunsi enemmän kuin ennen, että hän oli kuningatar, mutta hän tunsi myöskin tarvitsevansa tukea. Pietari Brahe oli lähin, vaan myöskin vaarallisin tuki valtiokansleria vastaan. Miksikä vaihettaisi yhtä kurittajaa toiseen? Vanhaa Juhana Skytteä ei enään ollut olemassa; hänen poikansa, kammarineuvos Bengt Skytte, ylenevä suosikki, oli liian nuori ja liian vähän arvossa pidetty. Kristiina katsoi ympärilleen. Oltuansa läsnä oppineitten harjotuksissa Upsalassa, lähti hän tavallisille huvimatkoillensa meritse Vesteråsiin. Piispa Johannes oli ainoa mies valtakunnassa, joka suoraan oli uskaltanut vastustaa mahtavaa valtiokansleria; senpä vuoksi hän ei ollutkaan päässyt arkki-piispaksi Upsalaan.