Vanha piispankartano oli kuningattaren vastaan ottajaisiksi juhlallisesti koristettu lehdillä, ruusuilla ja sinisillä ruis-kukilla. Tuomiokapitulin jäsenet, sekä piispan rouva Magdaleena Hising, poikineen ja tyttärineen, olivat portilla vastassa, pyytäen anteeksi, ettei piispa itse saattanut tätä kuningattarelle tulevaa kunnioitusta osottaa, koska vanhuus ja kivulloisuus estivät häntä sitä tekemästä. Hän oli kuitenkin maaten vuoteellansa antanut pukea itsensä piispalliseen virkapukuun ja otti omassa huoneessaan kuningatarta vastaan lausumalla raamatun lauseen, johonka tuomiokapitulin arvoisat isät sanoivat äänekkäästi amen.
"Ole tervetullut, sinä Herran valittu Deborah, joka olet kutsuttu laskemaan kaikki totuuden viholliset itsellesi astinlaudaksi!" alkoi kirkon iällinen paimen latinaksi, äänellä, joka ensin oli heikko, mutta jonka tuo riutuneen ruumiin vaivoja voittava erinomainen sielun jäntevyys vähitellen teki voimakkaaksi. "Ole tervetullut, sanoo sinulle kirkko ja sinun halvin palveliasi, jota suvaitset ilostuttaa armollisella vierailullasi hänen heikoilla vanhuuden päivillänsä! Siunattu olkoon sisään ja uloskäyntisi, missä ikänä maailmassa kuljet voittoon Jumalan kansan puolesta ja hänen seurakuntansa esimerkkinä."
"Kiitän teitä, arvoisa isä", vastasi kuningatar myöskin latinankielin, sillä viehättävällä arvokkaalla tavalla, joka hänessä oli synnynnäinen. "Kauan olen toivonut osottaa kirkon tukevalle pylväälle kunnioitustani ja olen vain pahoillani siitä, että havaitsen sen miehen terveyden huonona, joka jo on saanut toimeen suuria asioita sekä kirkon että valtakunnan hyväksi ja vieläkin, jos Jumala suo, on oleva meille muille esimerkkinä hyödyllisessä vaikutuksessaan."
"Pulvis et cinus, tomu ja tuhka, armollinen kuningattareni!" sanoi piispa, joka, vilkas kun oli luonnoltaan, piankin kävi vapaammaksi ja alkoi puhua ruotsinkielellä. "Parahin parannuskeino vanhuutta vastaan on se, kun saa ilostuttaa hämäriä silmiänsä katselemalla kukoistavaa nuoruutta. Kun näen edessäni Ruotsin kuningattaren, noin oivallisesti kaunistettuna nuoruutensa ihanuudella ja kaikilla hyvillä avuilla, tunnen minäkin nuortuvani jälleen vanhan Ruotsini muassa. Jumala on minulle suonut poikia ja tyttäriä, jotka aikanaan voivat paremmin teidän majesteettianne palvella kuin minä. Leena, käske tänne lapset, että muistavat tätä siunattua Kristiina röökinää, niin kauan kuin elävät."
Lapset tuotiin esille, yhdeksän oli kotona, yksitoista heitä oli kaikkiaan.
"Suvaitkaa katsoa heitä, armollinen röökinä! Eikö heissä ole rakennus-ainetta Jumalan ja valtakunnan hyväksi?… Tässä on vanhin, Niilo, 23 vuotias, eloqventiæ lehtori Vesteråsissa; hän puhuu latinaa kuten Qvintilianus, ja hän on kerran astuva minun sijalleni… [Niilo Rudbeckius tuli piispaksi Vesteråsiin 1670.] Tässä on Jonas, 22-vuotias, ylioppilas; hän on tuleva professoriksi. [Jumaluus-opin professori Upsalassa 1654.] Tässä on Pietari, 20 vuotias, ylioppilas. No, miksikä sinä tulet, poikani?"
"Piispaksi", vastasi nuorukainen vilkkaasti. [Pietari Rudbeckius tuli
Skaran piispaksi 1693.]
"Kuulettehan, armollinen röökinä", hymyili vanhus, "ett'ei omena kauas puusta putoa. Tässä on nuorin, Olavi, koululainen Vesteråsissa, 15-vuotias. Hän on ennalta määrätty suuriin toimiin: kuningasvainaja suvaitsi viedä pojan kastettavaksi… Heus puer! Etkö ymmärrä, Olavi isopää, jalkaasi laapaista maan hallitsian edessä?"
Poika punastui korviaan myöden, tirkisteli lattiaan ja teki kömpelön kumarruksen.
"Suokaa anteeksi, armollinen röökinä! Poika katselee niin kauas menneisiin ja tulevaisiin aikoihin, ett'ei hän tiedä, mitä silmäin edessä on. Tässä eräänä päivänä äiti? hänen havaitsi tutkimassa mitä kuolleen ketun sisässä lienee ollut. Hän on minun Jooseppini; Herra häntä pelossaan säilyttäköön, sillä, jos Jumala suo, tulevat viljalyhteet kerran kumartamaan tätä alkiota… [Olavi Rudbeck, 'isopää', professori Upsalassa, tuli maailman mainioksi anatomian ja kasvitieteen tutkiaksi sekä historioitsiaksi, jonka Atlantica hallitsi kokonaista aikakautta.] Tässä on tyttäreni… laske niiden luku sormillasi, Leena, että meidän armollinen esivaltamme saa nähdä ruotsalaista villaa ja ruotsalaisia sydämmiä… Noh, osottakaa tarpeellista kunnioitustanne Kristiina röökinälle, neitojen parhaimmalle, joka teille kristillisissä avuissa on esimerkkinä!"