Tässä hetkessä oli vanha piispa kokonaan unhottanut kaikki pitkät taistelunsa, kaikki kirkon tehtävät, kaikki hetkelliset vaivat, ja sen vaikutti isällinen ilo: hän kun sai kuningattarellensa näyttää rivin rotevia, voimakkaita ja lahjakkaita lapsia. Vielä siinä kun hän istui sairasvuoteellaan, nojaten hartioittensa takana oleviin patjoihin, näki hänessä korkeavartaloisen miehen, joka näytti olevan varta vasten luotu hallitsemaan kirkkoa uskonpuhdistuksen sodan aikana ja asettamaan järjestystä raa'an aikakauden hurjaan häiriöön. Tuo pitkä, valkoinen tukka oli jakaukselle kammattu ja valui alas hartioille ja sileälle, hienolle palttinakaulukselle; ja tuo yhtä valkoinen täysparta valui kaksijaksoisena alas rinnalle. Mustat samettiliivit olivat kirjailtuja, korkeakauluksinen kauhtana edestä avoin. Huolet olivat uurtaneet hänen korkean otsansa, mutta silmien katse oli odottamattoman lempeä. Maalari, joka tämän mahtavan prelaatin kuvan jälkimaailmalle on säilyttänyt, on onneksi kyllä hänen perheensä keskuudessa sen piirtänyt, eikä tuomiokapitulissa tahi lukukinkereillä.
Sitte kun kaikki jälkeläiset olivat kunnioitustansa osottaneet ja kuningatar maltillisesti kuunnellut heidän elämäkertaansa, suvaitsi hän armollisesti määrätä omasta käsirahastostaan pojille Joonaalle ja Pietarille matka-apua, jotta he saisivat tilaisuutta ulkomaisissa akademioissa edistää tietojansa valtakunnan hyväksi, jonka jälkeen koko joukko, tuomioherrat mukana, saivat mennä, saatuansa tyydykkeeksensä runsaasti kuninkaallista suosiota, ja Kristiina jätettiin kahden kesken piispan rouvan ja isänsä vanhan uskotun palvelian kanssa.
"Jollen liiaksi väsytä teidän korkea-arvoisuuttanne, nykyisessä heikossa tilassanne, olisi minulle mieluista kuulla teidän mielipiteitänne valtakunnan asioissa", lausui kuningatar.
"Kuten terveenä voimani aina olen käyttänyt hallituksen palvelukseen, niin tahdon myöskin käyttää heikot voimani", vastasi piispa. Samassa muistutti hänen uskollisen Leenansa pieni silmän-isku, etteivät hänen vaivansa sallineet pitempää keskustelua, ellei hänellä välillä ollut vähäistä häiritsemätöntä lepo-aikaa. "Kentiesi Niilo saisi armon näyttää armolliselle röökinälle kirjastoni, taikka parannettuja kirkonkirjojani. Viiden minuutin perästä olen jälleen valmis keskustelemaan… Taikka, Leena, ehkä armollinen röökinä olisi niin alhainen, että haluaisi katsella sinun maitokammariasi…"
"Ei millään muotoa, älkää vaivatko itseänne, rakas rouva muori", vastasi kuningatar, joka jo oli tuntevinansa viilipiimän hajua. "Haluan kovin nähdä sitä uutta järjestystä, jonka teidän arvoisuutenne on pannut toimeen valtakunnan kirkonkirjoihin, ja teidän kirjastonne lienee loppumaton, koska siitä jo olette lahjoittanut Vesteråsin koululle enemmän kuin sata nidosta."
"Niin eipä siellä saata olla paljo jäljellä niin oppinutta ja hauskaa vierasta varten; mutta eräs arvokas painos Augustinukselta siellä on löydettävissä sekä vanhin Braskin kirjapainossa Linköpingissä painettu messu… Suokaa anteeksi… viiden minuutin päästä!…"
Ja kuningatar Kristiina meni maltillisesti, mutta ei maitokammariin, vaan kirjastoa ja kirkonkirjoja tarkastamaan, ja otti niin tarkkaan tietoja vanhoista painoksista ja uudesta kirjanpidosta, että häneltä tähän meni kokonainen tunti, ennenkuin hän jälleen näyttäytyi sairaan piispan luona.
"Teidän korkea-arvoisuutenne", sanoi kuningatar suoraan asiaan ryhtyen, kun hän jälleen oli kahden kesken piispan kanssa ja rouva muori oli huomannut olevansa liikanainen valtio-asioita käsiteltäessä, "mitä sanotte hallitukseni alusta?"
"Armollinen röökinä, se Mestari, joka meille kaikille on esikuvana, sanoi Johanneksen opetuslapsille, kun he tulivat kysymään hänestä ja hänen valtakunnastaan: palatkaa takaisin ja kertokaa mitä nähneet olette! Minä vastaan kuningattarelleni sen mukaan mitä nähnyt olen, siitä kuin armollinen röökinä seitsemän kuukautta takaperin astui valtakuntansa hallitukseen: sokeat näkevät, ontuvat kävelevät, kuolleet herätetään ja köyhille saarnataan evankeliumia. En sitä tarkoita, että ihmisen työ olisi verrattava jumalallisen Mestarin työhön; mutta ihmisellisesti puhuen, haihtuu hengellinen pimeys, laiskat ja huolettomat virkistyvät, hengellisesti kuolleet herätetään ja evankeliumia saarnataan aina lappalaisten ja kajaanilaisten maan-äärissä. Ruotsin kuningatar ei sitä tietysti yksin ole toimittanut, mutta hän kulkee kaikkien niitten etupäässä, jotka palvelevat Jumalaa ja maatansa, sellaisella voimalla, tahdolla ja taidolla, jota meidän aikanamme tuskin saattaa nähdä yhdelläkään Euroopan valta-istuimella. Maailmassa häntä jo kaikkialla kiitetään ja päivä päivältä yhä enemmän; kuitenkin ajattelen minä, halpa palvelia, että hän ennen tahtoo tehdä Jumalan tahdon mukaan, kuin voittaa ihmisten ylistystä. Niin ei ole minulla nyt sitte mitään muuta sanottavaa kuningattareni hallituksen alusta, kuin että hän on alkanut Jumalan nimen kiitokseksi ja Ruotsin valtakunnan kunniaksi ja onneksi. Mitä tässä vielä tulleekin, sitä ainoastaan Jumala saattaa tietää eikä ihmiset; mutta minä kuitenkin tahdon sanoa, että jos näin jatketaan, kuin alotettu on, niin ei parempaa toivoa saata, olkoon sitte rauha tahi sota. Jumala suokoon armolliselle röökinälleni apuansa, niin lopettamaan kunnialla, kuin tämä hallitus on kunnialla alotettu."
"Siihen sanon minä amen. Säädyt ovat osottaneet alttiutta astuessani hallitukseen, ja viholliset ovat kukistetut sekä maalla että merellä. Mutta ei täällä kuitenkaan kaikki ole kultaa, joka kiiltää. Talonpojat rupeavat murisemaan."