8. Leikinlaskua ja silkkinauha.
Puolisokseni hän ei ole tuleva,
vaan kentiesi Ruotsin kuninkaaksi.
Toukokuussa 1648 oli valtiodrotsi Pietari Brahe kuningattaren kammiossa ja kumarsi hyvästijätöksi.
"Kiitän teitä, herra kreivi. Pitäkää tätä teille uskottua tehtävää todistuksena erinomaisesta luottamuksestani teihin. Pykälät ovat minun toivomukseni mukaan kirjoitetut; ainoastaan neljättä pykälää, hallituksen perimistä, tahdon minä vielä miettiä. Ei minun tarvitse muistuttaa noin kokenutta valtiomiestä ja uskollista neuvon-antajaa, että tällaisissa asioissa vasen käsi ei saa tietää, mitä oikea kirjoittaa. Koska kreivi aikoo lähteä Suomeen?"
"Teidän majesteettinne armollisella luvalla aion vielä jonkun ajan viipyä Tukholmassa neuvoston rauhankeskusteluja varten."
"Hyvä. Jos teitä tarvitaan siellä, niin tarvitaan teitä myöskin täällä, ja minä tuskin saatan olla ilman teidän uskollista palvelustanne. Sanotaan, että kreivi on tervetullut Suomeen. Ei ole kukaan niin hyvin kuin kreivi ymmärtänyt kesyttää tuota karhumaista kansaa."
"Tiedän löytyvän kaksi, jotka ovat sen tehneet paremmin kuin minä: kuningasvainaja, joka, ruotsalaisia mainitsematta suomalaisista, on tehnyt urhoollisimmat sotilaat, mitä maailmassa on, sekä meidän nykyään hallitseva kuningattaremme, joka on perustanut akademian Turkuun. Kuori on ehkä karkea, mutta ydin on mantelia. Minä istutan, Jumala kasvun antaa. Teidän majesteettinne, joka on nuori, on näkevä, että tuosta maasta vielä tulee erinomaisia hedelmiä, kun saamme rauhaa ja järjestystä."
"Sitä ilolla odotan. Rauha ei ole kaukana. Onnellista hallitusta toivotan teille metsä- ja järvivaltakunnassanne, kreivi Brahe!"
Kreiviä vastaan tuli ovessa kuningattaren orpana, ruhtinatar Maria Eyfrosyne, nykyään suosikin Maunu De la Gardien puoliso, joka oli odottanut puheille pääsöä.
"Maria", sanoi kuningatar saksaksi leikillisesti, päällään noikaten, "oletko tyytyväinen?"