"Olen aina tyytyväinen, kun kuningattareni vain on tyytyväinen minuun", vastasi ruhtinatar, jotenkin hämmästyneenä tuosta odottamattomasta kysymyksestä.
"Niin vähänkö onneen tarvitaan? Sano ennen: kun herrasi ja miehesi on sinuun tyytyväinen. Ah niin, miksikä ei sinusta tullut Nassaun kreivinna?"
"Kristiina… Sinä tiedät, että Maunu kreivi ja minä elämme onnellisesti yhdessä."
"Kuten turturikyyhkyset, minä tiedän. On kyllä houkuttelevaa yksinäisille ihmisille seurata niin miellyttävää esimerkkiä. Siksipä kysyn sinulta: oletko tyytyväinen minuun?"
"Olenko ollut tyytymätön? Olenko osottanut kiittämättömyyttä?"
"Muistaakseni kerran itkit krokotiilin kyyneleitä noin hirveän halpamaisen liiton takia, kun tahdoin yhdistää De la Gardien ja sinun kuninkaallista vertasi. Tuliko kreivi Brahe vastaasi ovessa?"
"Tuli. Miksikä sitä kysyt?"
"Hän vei muassaan kirjelaukussa paperin. Osaatko olla vaiti?"
"Aivan kuten Jakobin kirkontorni, koska kuningattareni sitä vaatii."
"En saata vaatia kirkontornia vaiti olemaan. Joka sunnuntai se kelloillaan kaikki salaisuutensa soittaa, pium, paum, ja sinä teet joka päivä, mitä Jakobin kirkontorni tekee ainoastaan, pyhinä."