Maria Eufrosyne tuijotti hämmästyneenä tuota kuninkaallista sfinxiä. Hän kyllä tiesi, että Kristiina saattoi laskea leikkiä, välistä oikein armottomasti, uhreistaan, mutta tämä leikin teko kävi liika pitkälle. Tuo pettynyt ystävä koetti nauraa.
"Ei, sinä et minua pelota. Teet vain kuten joululahjoillasikin. Atrappi oli olevinaan koston jumalatar, vaan kun sen aukasi, tulikin sieltä enkeli esiin."
"Mitä, Maria?" jatkoi Kristiina ollen vakaana olevinaan. "Sinä siis luulet, että… ei, ystäväni, tunnethan minun niin hyvin, ett'et voi uskoa tuollaisia hullutuksia. Minä menisin naimisiin? Tuohan on menneenvuotista lunta. Tiedäthän, ett'en minä milloinkaan miehen tahdon alle alistu. Mutta Kaarle Kustaa tarvitsee monesta syystä arvoisensa puolison. Se on valtakunnalle tarpeellista, täytyy ajatella hallituksen perimystä."
Ruhtinatar Maria Eufrosyne oli heikko, helposti johdettu ja tottunut olemaan suvun lellilapsena. Mutta hän oli tarpeeksi nainen ja sisar tunteaksensa itsensä loukatuksi.
"Minä pyydän sinua, Kristiina", sanoi hän, nousten istualta, posket hehkuen tumman punaisina, "älä tuolla tapaa laske leikkiä hellimmistä tunteista! Minä tunnen liiaksi hyvin jalon sydämmesi, uskoakseni tuollaista julmuutta." Kaarle Kustaa saattaa uhrata kaikki sinun tähtesi, mutta hänen suonissaan on liiaksi paljon sinun kuninkaallista vertasi antaaksensa lahjoittaa itsensä toiselle. Lebewohl… grausames Herz!
Kristiina salasi tuossa puolittain hämmästyneessä, puolittain lepyttävässä hyvästijätössään sisällistä hymyilyä. Kreivi Brahe oli todellakin kirjelaukussaan kantanut avioliittosopimuksen, mutta se ei koskenut Hessen-Kasselin prinsessaa, joka jo oli naimisissa ja jonka vaikutus nuoren pfaltzkreivin liehuviin tunteisiin tuskin enään oli mikään salaisuus, vaan se oli sopimus, jonka piti vahvistaman tuota kauan huhuttua pfaltzilaisen suvun ja heidän suosiainsa kovin toivottua liittoa itse Kristiinan kanssa. Kovinpa usein häntä olikin kaikilta tahoin alituisesti kehotettu päätöstä tekemään! Mutta yhtä kestävänä hän vain yhä kielsi, aina siksi, että neuvoskunta kieltäytyi määräämästä pfaltzkreiviä ylipäälliköksi Saksaan, ellei hän ennen ollut varma kuningattaren omaksi saamisesta. Nyt hän tahtoi nähdä, miltä tämä tärkeä askel näyttäisi tuossa naimasovinnon vakavassa muodossa, mutta hän teki sen sillä ehdolla, että hän tuon sitovan sopimuksen saisi repiä palasiksi, milloin hän sen hyväksi näki. Brahelle oli uskottu näin tärkeä asia, sen varalle, että sitä kentiesi tarvittaisiin, mutta hänenkään vaiti-olostansa ei Kristiina ollut täydellisesti vakuutettu. Kuunteliain juorupuhe oli harhatielle johdettava. Suosikin, kreivi Maunun, piti saaman avisi. Suosiko hän kuningattaren naimista pfaltzkreivin kanssa vai oliko sitä vastaan? Huhu sanoi: vastaan, ja sen on Kristiina itse myöhemmin todistanut. Fryxell laskee edut ja havaitsee, että Maunu kreivillä olisi ollut kylliksi syytä suosia tuota liittoa. Mutta tuo puolueeton historioitsia on unohtanut ottaa lukuun noita tottelemattomia tunteita, jotka niin usein äänestävät järkeä vastaan. Kreivi Maunu De la Gardie tahtoi yksin omata kuningattarensa suosion.
Kristiina ei olisi ollut nainen ja 22 vuotias, jos hän ainoaksikaan päiväksi olisi saattanut unhottaa tuota tärkeintä kysymystä, mikä siinä iässä nuoren naisen tulevaisuudentuumia hallitsee. Oi, tuo viekas, tuo oikullinen sydän, joka julkeudessaan luulee olevansa raudankova ja sulaa toki aivan helposti yhdestä ainoasta lämpimien tunteitten lehahduksesta! Vielä kaksi vuotta taakse päin ei Kristiina kuningatar saattanut antaa uskottomalle rakastajalleen anteeksi, että hän oli suudellut saksalaista kammaripiikaa, ja nyt hän jo saattoi laskea leikkiä kreivin liehakoivista tunteista Hessen-Kasselin prinsessaa kohtaan. Kentiesi hän ei itselleenkään tunnustanut, että tämä oli tikarin kärkien kanssa leikkimistä. Silmänkääntäjä tavottelee ilmaan viskattuja teräviä veitsiä ja saatuaan ne kiinni kumartelee hän yleisön käsien taputuksista. Pyysikö Kristiina samankaltaista kiitosta? Pieni pfaltzkreivi, vähäinen maakreivinna, kuinka alhaista hänen ylhäisyyteensä verraten! Ja kuitenkin tahtoi hän sitoa naimasopimuksella valtaistuimeensa ja itseensä tuon uskottoman rakastajan. Kekseliäinkään, mikä ihmisheikkouksien kanssa keinottelee, ei olisi saattanut parempaa vaikutusvoimaa löytää. Hän, joka luuli olevansa niin korkealla kannalla, etteivät intohimot häneen koskeneet, niistä hän muka oli vapaa, hän ei huomannut, että hän oli kaikkein enimmän hurmaavan lumouksen alaisena; hän ei ymmärtänyt olevansa mustasukkainen.
Löytyi kuitenkin tuntematon, hiipivä henki hänen läheisyydessään — epäilemättä Kaarle Kustaan salainen vihollinen — joka näytti tietävän kaikki ja käsittävän Kristiinan paremmin, kuin hän itse käsitti itseään. Seuraavana aamuna, pukeutuessaan Kristiina havaitsi pöydällään nimettömän kirjeen, joka sisälsi ainoastaan seuraavat, väärennetyllä käsi-alalla saksaksi lyijykynällä kirjoitetut sanat:
"Kysykää neiti Ryningiltä, mitä hän kantaa mustassa silkkinauhassaan kaulustimensa alla!"
"Fiken", sanoi kuningatar suuttuneena kammarineidolle, "kuka on rohjennut laskea kirjeen pöydälleni?"