"Armosta, kuulkaa minua! Tyyntykää hetkeksi, niin minä kaikki selitän, kuten toukokuun 12 päivänä petoksen selitin."

Kristiina seisoi oven luona, käsi oli tarttunut ovenvääntiöön, hän aikoi huutaa vahtia, mutta hillitsi itsensä. Oliko se entisen liikanaisen maltittomuuden muisto, joka vaikutti, vai häpesikö hän sitä, että alammainen hänen sai noin pois suunniltaan? Hän istahti synkkänä ja ankarana lukupöytänsä ääreen, joka tällä kertaa oli tuomiopöytä, ja osotti kädellään, että hän tahtoi rikollista kuunnella. Soitinkello annettiin takaisin hänen käytettäväkseen.

Hagar kertoi tuttavuudestaan pfaltzkreivin kanssa, hänen kysymyksistään kuningattaresta sekä omista varovaisista vastauksistaan. Nuoren everstin pyrkimisestä hänen tuttavuuteensa, luuli hän voivansa olla puhumatta. Heidän välinen suhteensa oli ollut moitteeton ja rouva Beata De la Gardie valpas. Hagar ei salannut, mitä oli leikillään puhunut, ottaessaan hiuskutrin lattialta, eikä myöskään pfaltzkreivin vastausta, joka ilmaisi tarpeellista kunnioitusta kuningattaren henkilöä kohtaan. Tämä vähäpätöinen kohtaus Jankovitzissa oli tapahtunut ihmisiä täynnä olevan tuvan puoleksi aukiomen oven edessä. Sen, joka on katsonut tarpeelliseksi juonitella tästä asiasta, pitäisi myöskin saattaman todistaa, että kertoja nyt oli puhunut totta.

"Onko siinä kaikki?" kysyi kuningatar kylmästi.

Hänellä oli ollut aikaa jäähtymiseen.

"Kaikki, armollinen röökinä."

"Mitä sillä tarkoitit, kun ennustit hänen ruhtinaalliselle armollensa
Ruotsin kruunun?"

"Armollinen röökinä tuskin löytänee ainoatakaan alammaisistaan, joka ei olisi kuullut puhuttavan odotetusta ylhäisestä liitosta, eikä siitä sydämmestään iloitsisi."

"Se ei sinuun koske. Minua ei koskaan mies tule hallitsemaan, vielä vähemmin kuningas. Mutta ei kukaan tiedä, mitä täällä tapahtuu, jos minä kuolen. Pidä kehno hiuskutrisi! Se saattaa mahdollisesti tuottaa sinulle aateliskartanon."

"Ei mikään saata olla minulle niin kallis, kuin kuningattareni luottamus kunniaani. Suvaitkaa vakuuttaa minua luottamuksestanne, niin minä en pyydä mitään ruhtinas-suosiota."