"Enempää en voi luvata", lisäsi hän. "Jollei teidän lemmellisyytenne siihen tyydy, niin minä en kuitenkaan saata muuta päätöstä tehdä."
"Monta ennen annettua lupausta on antanut minulle aihetta uskomaan toista teidän majesteettinne minun halpaa henkilöäni koskevista ajatuksista", virkkoi nyt pfaltzkreivi äänellä, joka ilmaisi, että toivonsa oli pettynyt.
"Tohtori Johannes saattaa kyllä todistaa, että lapsen lupauksilla ei ole mitään merkitystä, ellei hän niille aikahisena anna consummationia ja vahvistusta", virkkoi Kristiina.
Piispa noikkasi, lisäämällä ettei mikään estänyt hänen majesteettiansa tekemästä päätöstä kaikkien uskollisten alammaisten sydämmelliseksi iloksi.
"Sanoinhan minä teidän lemmellisyydellenne", jatkoi kuningatar vilkkaasti, "ett'en vielä mitään ole päättänyt sinne enkä tänne. Mutta sen tahdon insisterata ett'en päätöstä tee considerationista teidän lemmellisyyttänne tahi itseänne kohtaan, vaan égardista publicum bonum'ia kohtaan ja turvatakseni isänmaatani. Kun nyt aion jättää Saksassa olevan sotajoukkoni teidän lemmellisyytenne johtoon, pannen teidät generalissimukseksi, tapahtuu se ainoastaan sen avun tähden, minkä minä toivon teidän lemmellisyytenne tekevän valtakunnalle ja jotta se olisi turvattuna, jos minulle jotakin kuolettavaa tapahtuisi."
"Kiitän nöyrimmästi minulle osotetusta armosta", vastasi pfaltzkreivi, "minun tulee siihen tyytyä. Mutta minun pyrintömääränäni on ollut yksin-omaan teidän majesteettinne oma henkilö eikä mikään muu."
"Niin, niin, minä käsitän tuon puhetavan", keskeytti häntä Kristiina, yhä malttamattomampana. "Minä puhun valtakunnasta ja teidän lemmellisyytenne puhuu itsestään ja minusta. Mitä minä tähän siis vielä lisään? Pitääkö minun pyytää miettimisen aikaa, kuten tapana on, kun neito ei heti tahdo kiihkeälle kosiallensa vastausta antaa? Pitääkö minun luvata, mitä ei mikään muu neito lupaa, että teidän lemmellisyytenne saa loppupäätökseni, kun olen 25 vuoden vanha? Niin, minä sen lupaan; onko siinä kyllin hyvitystä? Onko teidän lemmellisyytenne nyt tyytyväinen?"
"Kiitän alammaisesti ja olen tyytyväinen kaikkiin, mikä teidän majesteettianne miellyttää. Minun facit'ini ei ole ollut mikään muu, kuin saada onnekseni teidän majesteettinne henkilön omakseni, ja saatanko minä tyytyä leivän palaan, kun se minulta otetaan, jota hartahimmasti halajan? Mutta ellen tätä toivoani täytetyksi saa, en enään milloinkaan tahdo Ruotsia nähdä."
Nyt Kristiina syttyi kuin tuleen.
"Ja tuota sanoo minulle hän, joka siellä täällä on tyytynyt muihin kuin minuun! Mitä loruja nuo tuollaiset ovat? Olenko minä mikään Chloë, joka talutan lampaita ruusu-nauhasta ja teidän lemmellisyytenne huokaava Damon, joka hoitaa laumoja isänsä kartanossa? Minä tunnen Damonini: sillä hänen ei milloinkaan pidä olla contenti. Jonka Jumala on asettanut johonkin korkeampaan tässä maailmassa, hänen ei pidä tyytyä lampaankeritsemiseen."