"Benjamin!" kuului päällikön ääni puhetorvesta.
Benjamin Zevi astui sisään, hän oli melkein tuntematon sille, joka ei ollut häntä nähnyt sitte kuin hän Jankovitzin luona makasi haavoitettuna. Nykyään liikemiehenä, tois-silmäisenä, oikea käsi viallisena, siitä kun puuttui kaksi sormea, ja kasvaneena päätään pitemmäksi, kuin mitä oli silloin, olisi tämä entinen poika näyttänyt 10 vuotta vanhemmalta, ellei tuo ruskea arpi vasemmassa ohimossa ja hänen tummien silmiensä vilkas katse, joka puolittain oli älykäs ja puolittain poikamainen, olisi muistuttanut sitä aikaa, jolloin miekka ja satula olivat hänelle rakkahimmat kaikesta, mitä maailmassa löytyi. Koirankurien aika oli kuitenkin nähtävästi jo ohitse; sen kyllä, huomasi, että hän oli ollut ankaran kurin alaisena, ja vähitellen tottunut oloon, jota hän ei muuttaa saattanut. Hän seisoi kuten sytytetty kynttilä mahtavan iso-isänsä edessä, valmiina säntilleen toimittamaan jokaista tehtävää, mikä hänelle määrättiin.
Vanhus katseli häntä tuollaisella vastustamattomalla katseella, joka näytti tunkevan ihmis-sielun syvimpään sopukkaan.
"Benjamin", sanoi hän, "sinä olet nyt palvellut minua kuusi vuotta Rachelista. Olin aikonut vielä odottaa seitsemättä, mutta aika ei odota meitä ketään. Oletko sinä nyt mies?"
"Koetelkaa minua", vastasi Benjamin, epävarmana, mitenkä hän tuollaisen kysymyksen selittäisi.
"Olen koetellut sinua", jatkoi rahakauppias levollisesti… "Palveluksesi ensi vuosina olit sinä kuten viiri, jota kaikki tuulet kiikuttelevat. Viimeisinä vuosina olet käyttänyt itsesi paremmin mielikseni. Jakobin Jumala, joka kohtalotamme johtaa, on ottanut sinulta silmän ja käden, varjellaksensa sinua filistealaisten tyrkytyksiltä ja sydämmesi epävakaisuudelta. Joas, joka henkeäsi vainosi, on kuollut. Isäsi, se verikoira, ei enään saata sinua vaatia minulta. Thamar on vielä jäljellä. Mutta sinä olet nyt äitisi poika ja yksi meistä. Toivoisin saattavani sanoa samaa sisarestasi; hän on kutsuttu Israelin aseeksi gojimin, pakanain joukkoon ja hän tehköön vastaiseksi tehtävänsä. Nyt tahdon määrätä sinulle koetteeksi miehen tehtävän. Osota itsesi luotettavaksi eräässä toimessa, joka vaatii suurta rohkeutta, mutta vielä enemmän viisautta, niin tulet minun asiakumppanikseni ja Rachelin herraksi."
"Käskekää; minä tottelen."
"Rauhansovinto on tulemaisillaan päätetyksi Westfalissa. Tapahtukoon niin; minä suvaitsen sen. Minun rahani käyvät sotaa, minun rahani tekevät rauhansopimuksia. Oi, minun poikani, olen antanut gojimin kolmekymmentä vuotta riistää ja repiä toisiansa, jotta heidän palotettujen ja voimattomien jäseniensä ylitse valmistaisin Israelille tien hänen lähestyvään herrauteensa. Mutta aika on tullut, jolloin meidän tulee pitää itsestämme vaaria. Minun Saksassa olevat vakuuteni ovat suurimmaksi osaksi hävitetyt; nyt uhkaa vakuuksiani keisarin perintömaissa sama hävitys. Minä suostun siis rauhaan, mutta määrätyillä ehdoilla. Israelin täytyy kerran saada porvari-oikeudet Saksassa, Itävallassa, Ranskassa, Espaniassa, Ruotsissa, jaa, paavikunnassakin, samati kuin sillä jo on tämä oikeus Alankomaissa. Näillä ehdoilla lainaan minä varat sodan vahingonkorvauksiin ja muihin tarpeellisiin menoihin. He eivät tahdo, nuo kiittämättömät; he koettavat kaikin tavoin viekkaudella päästä minusta, ja niistä myönnytyksistä, joita minä heiltä vaadin. Silloin tulee Venedigin tasavalta, rauhansovittaja, ja tarjoutuu lainaamaan tarvittavat summat. Se ei saa tapahtua; nuo koronkiskurit ryöstäisivät minulta voittojeni hedelmät. Tahdon härsyttää turkkilaiset heidän kimppuunsa; he saavat kyllin tekemistä omien porttiensa luona… katsos tässä on kartta!" sanoi hän ja kiersi auki sen aikuisen karkean puupiirroksisen kartan; siinä näkyi joukko punaisella nesteellä merkittyjä paikkoja, joissa Zevin huoneen asiamiehiä oli valmiina toimeenpanemaan päällikkönsä määräkäskyjä. "Tässä on Regensburg. Sinä menet täältä minun aseilla varusteltuun kaaleri-laivaani Levantiin, joka aina vuosittain lähtee Smyrnaan kauppatavaroita viemään. Sinä olet kaikkien muiden, paitsi minun asiamiesteni nähden, kauppias, joka harjoittaa tukkukauppaa. Sinä seuraat Tonavan juoksua Sulina-suuhaaraan. Sieltä poikkeat oikealle, purjehdit sitten Mustanmeren yli Bosporiin ja menet Konstantinopolissa maalle. Siellä lahjoat suurvisiirin Muhamed Kuprili paschan kiajan eli sijaisen Arnaudin, hänen anomuskirjamestarinsa ja ensimmäinen eunukinsa, toimitat, että pääset suurvisiirin puheille, ja annat hänen omaan käteensä tämän kirjeen; se sisältää kaikkia, mitä hänen tarvitsee tietää; mutta turvallisuuden vuoksi lähetän mukaasi taitavimman tulkkini. Tarpeellista on, että tunnet olot ja olet valmis vastaamaan kysymyksiin. Tiedä siis, että nyt on paha aika ja puoluesota osmanien pääkaupungissa. Ibrahim sulttaani on kukistettu ja tapettu. Hänen poikansa ja vallanperiänsä on seitsemän-vuotias lapsi. Hänelle etsitään puolisoa, joka olisi kyllin voimallinen sysäämään syrjään hänen vallanhimoisen iso-äitinsä. Janitscharit ja spahit ovat holhojavallasta sulttaanien ala-ikäisyyden aikana verisesti sotineet keskenään. Muhamed Kuprili on suurvisiirinä hallituksen etupäässä. Tuo Kuprili on ranskalaisen, uskostaan luopuneen poika ja persoonallinen ystäväni sekä tarvitsee rahaa voidaksensa pysyä pystyssä vastustamassa mahtavia janitschareja. Hänen pitää saaman, mitä hän haluaa, sillä ehdolla, että hän viipymättä lähettää turkkilaisen laivaston hätyyttämään Kandiaa. Sano Kuprilille, että minä lahjoitan hänelle tuon suuren, rikkaan saaren. Venedigin on pakko puolustaa niin kallista aluetta, Välimeren helmeä, aina viimeisiin asti, eikä ainoatakaan scudo-rahaa jää tasavallalle, määrätäkseen rauhasta Saksassa."
Benjamin Zevi kumarsi, kädet ristissä rinnan päällä, merkiksi, että oli asiat käsittänyt.
"Odota!" jatkoi rahakauppias. "Jos olet saanut hitusenkin älyä perinnöksi, niin varmaan kysynet, miksikä minä lähetän noin nuorta kokematonta miestä näin tärkeään ja vaikeaan toimeen; miksikä en ennemmin lähetä ensimmäistä konttoorikirjuriani, Jerobeamia tahi jotakuta muuta tottuneempaa sanansaattajaa. Tahdon sanoa sinulle sen. Tahdon antaa sinulle tilaisuutta osottaa olevasi ylhäisen asemasi arvoinen maailman hallitsiana, joksi olet tuleva minun jälkeeni, siinä tapauksessa, että mittasi täytät. Tämä lähetys on ainainen hengenvaara. Joka askeleelta olet tapaava röyhkeitä ryöväreitä, jotka väijyvät sinun aarteitasi. Sinua ympäröitsee janitscharien verenhimoinen viha, venedigiläisten vakoojat ja kymmenmiehisen-neuvoston palkatut rosvot, jotka epäilevät matkasi päämaalia. Minä annan sinulle 30-miehisen hyvin varustetun saattojoukon, jota Assar Kaba johtaa, mutta he eivät sinua saata suojella, jollet käärmeen suikeudella pujahda läpi siinä, missä rohkeutesi ei mitään auta. Joka silmänräpäys, täytyy sinun olla varuillasi, sinun täytyy valepuvussa yöllä hiipiä Konstantinopolin pahassa huudossa olevien kujien läpi. Ja kun tuossa kaikessa olet onnistunut, täytyy sinun vielä sukkeluudellasi voittaa paschojen ahneus ja suurvisiirin itämainen saaliinhimo. Rakastetun Ruthini poika, ennen tahtoisin pitää sinua täällä turvassa luonani, kuin lähettää sinua ulos moniin vaaroihin, mutta Jakobin Jumala kutsuu sinua suurempiin tehtäviin kuin tähän, ja sen vuoksi sinun tulee oppia tuntemaan uskottomien turkkilaisten maata…"