"Isäni, suo minun valita, jos minä valitsen!"
"Sinä, joka kerran valitsit aatelismölhön, josta en tahtoisi maksaa täysiarvoista rahaa sikelin vertaakaan! Lähinnä Zevin sukua ei löydy ketään arvollisempaa kuin nuori Texeira Hampurissa, isänsä poika."
"Minä pyydän sinulta, isäni, anna minun valita!"
"Mitä, etkö tahdo tulla juutalaiseksi?"
"Uskontoni ei minua estä. Olen cartesiani… kaikkia uskontunnustuksia ylempänä. Erään nimen tähden, jota en tahdo mainita, olen ehkä pakotettu katolisen kirkon vaatimuksiin alistumaan. Toinen, nimittämätön, on ennen minua tehnyt niin…"
"Olkoon hänen nimensä yhtä kirottu kuin äitisi nimi olkoon siunattu nyt ja kaikkine aikoina!" huudahti vanhus, jonka katseessa kuvastui sellainen sammumaton viha, joka oli omituisena vastakohtana hänen tavalliselle levollisuudellensa. "Älkäämme enään puhuko tuosta. Sinä tahdot lähteä itämaille?"
"Minä tunnen kirjoja, nyt tahtoisin oppia tuntemaan maita ja ihmisiä."
"Tieto on valtaa. Minä käsitän ja hyväksyn toivosi. Hyvä, sinun pitää saaman seurata Benjaminia. Hänen tulee olla sinun kätesi ja sinä hänen päänsä. Olen uhrannut yhden pojan ja tyttären jo ennen, tahdon vielä kerran lähettää Isakin polttouhriksi, mutta, Herra, lähetä enkelisi alttarin luo ja ota ase pois ryövärin kädestä!… Laita itsesi valmiiksi, tyttäreni! Älä unohda ottaa mukaasi kahtatoista minun kyyhkysistäni! Sinä tarvitset myöskin palveliattaren."
"Minulla on mukanani Ruotsista yksi… Sabina Risebergasta. Isä, jos rakastat tytärtäsi, niin osota hyvyyttäsi niille, jotka ovat olleet helliä minua kohtaan. Sinä tunnet presidentti Kurjen, olet lähettänyt hänen puolisolleen runsasvaraisen lahjan. Mutta sinä et tunne valtaneuvos Ryningiä ja hänen rouvaansa. Kaikille näille olen surua tuottanut, olen pettänyt heitä toivossaan, olen kaksi kertaa jättänyt heidät. Kun erkanin valtioneuvos Ryningin rouvasta, sanoi hän minulle: Missä ikänänsä maailmassa kuljet, tahdon puolestasi rukoilla… Hän saattaa rukoilla, hän saattaa rakastaa. Ja vielä hän minulle sanoi, lisäksi: Annan sinulle kaksi esinettä hyödyksi ja muistoksi: Davidin psalttarin ja uskollisen palveliattareni Sabinan… Isä, Ryningit eivät säätyynsä katsoen ole rikkaita. Antakaa heille ruhtinaskunta!"
"Davidin psalttarin hän sinulle antoi? Hänen pitää saaman ruhtinaskunnan. Aika kiirehtii; valmista itsesi lähtemään!"