"Mitä? Sinä maahisen koiran penikka, kuinka uskallat sinä tulla minun luokseni noin hävyttömillä ehdoilla? Etkö tiedä, että herrani sulttaani on suvainnut antaa venedigiläisten elää rauhassa hänen takamaillansa? Ja mikä kurja bakschich (juomaraha) se on, jota sinä tarjoat herralleni giaurilaisten rauhanrikkomisesta? Tarjoa se orjalleni, joka sorbettini [itämainen virvoitusjuoma] valmistaa, ja kiitä armoani, etten lähetä sinua kotia korvattomana."
"Minun herrani, länsimaitten suurvaltias ruhtinas Ruben Zevi tarjoaa profeetan valitulle kaliifille, jonka henkeä Kaikkivaltias tuhannen vuotta varjelkoon, Kandian saaren kaikkine aarteineen", luki Benjamin pelkäämättä opitun läksynsä tulkin kautta.
Kuprili nousi puoleksi istualleen leposohvassaan.
"Ja tuota tarjoaa tuo vanha kameeli, jonka päälle kaikki ihmiset sylkevät! Onko siis Kandia hänen, koska hän lahjoittaa sen kuten almun uskollisten hallitsialle? Eikö hän sano, että meidän tulee voittaa se moslimin verellä? Eikö minun herrani voi ottaa tuon kurjan saaren, silloin kuin häntä haluttaa sekä pitää se kysymättä siihen lupaa uskottomalta giaurilta? Pois täältä kohta! Vie terveisiä herrallesi ja sano, ett'en ole hirttänyt enkä keihästänyt hänen köyhää pentuansa. Mene, siinä on armoa kylliksi. Hassan, aja ulos poika; hän menköön ulos eheänahkaisena!"
Tällä tiedolla palasi Benjamin maltittomasti odottavan Hagarin luo.
"Kaikki turhaa! Ei auta mikään! Hän vastaa vain pelkillä herjaus-sanoilla. Jospa minä saisin tuon turkkilaisen elukan Levantin kannelle kerrankin ja hyvän pampun kouraani!" Hagar mietti.
"Venedig on joutunut ennen meitä. Mutta ei hätää mitään; suurvisiiri tahtoo ainoastaan houkutella meiltä enemmän rahoja. Meidän tulee lepyttää kahlekoiraa uudella lihakappaleella. Sinun pitää hankkia, että uudestaan päästään hänen puheillensa."
"Ja palaaman poisleikatuilla korvilla tiemmä!" ärähti tuo solvaistu veli harmissaan.
"Ei, hanki minulle miehenvaatteet ja valeparta; olen tiedustellut kaikista tarkoin; minä seuraan sinua tulkkina."
Seuraavana päivänä oli kullan kilinä ja anomuskirjamestarin ahneus jälleen raivannut tien suuttuneen suurvisiirin huoneeseen. Tämä heidän tulonsa ei näkynyt olevan odottamaton, eikä heitä nyt otettukaan niin epäarmollisesti vastaan.