Kun olivat tehneet tavanmukaiset kunnianosotukset, suvaitsi sulttaanin uskottu mies kysyä, oliko sanansaattaja elämäänsä kyllästynyt, koska hän vielä kerran uskalsi vaivata uskollisten hallitsiata.
Benjamin kumarsi niin syvään, että pää lattiaa koski, sekä vastasi ruotsiksi:
"Minä toivon syvimmässä alammaisuudessa, että uskollisten hallitsia ja erinomattain hänen ylhäinen uskottu palveliansa saisi viisikymmentä aimo lyöntiä bamburuovolla jalkapohjilleen, koska olen kuullut, että täällä itämaassa sitä tapaa pidetään."
Tulkki tuli esiin ja selitti tämän alammaisen toivomuksen turkinkielellä:
"Suurvaltiaan Ruben Zevin sanansaattaja sanoo tahtovansa jättää teidän ylhäisyytenne viisauden valtaan niitten ehtojen määräämisen, jotka tämän asian tekisivät uskollisten hallitsialle otolliseksi."
"Mitä tarjoo minulle tuo vanha kameeli sitten siellä hiirenkolossaan?"
"Hän tarjoo, paitsi Kandiaa, kuitin kaikesta saatavastaan Ibrahim sulttaani vainajalta."
Suurvisiiri kohotti ylenkatseellisesti olkapäitään.
"Mitä sulttaani Ibrahimin velat hänen seuraajaansa koskevat?"
"Hän tarjoo sen lisäksi", jatkoi tulkki, "viisisataatuhatta genualaista täys-arvoista kultarahaa."