"Mutta minä en tahdo kauemmin odottaa. Saata minua ulos! Minä tahdon ratsastaa takaisin kaleerini luo satamarantaan."
Orjatar aukasi oven, osottaen kahta aseellista mustaa eunukkia, jotka seisoivat käytävässä. Mahdotonta oli paeta. Hagar jäi jälleen yksin. Mitä varten kaikki tämä oli tehty? Eräs asia johtui hänen mieleensä, joka samalla häntä viehätti ja hirvitti, valloitti hänen mielensä, syrjäyttäen kaikki muut vaikutukset: Narsissa kukka!
Vaivoin saattoi hän hillitä kuohuvia tunteitaan. Ovi avattiin. Sisään astui suurvisiiri Kuprili, puolustellen itseään sillä, että hänen täytyi saattaa sulttaani takaisin palatsiinsa. Tämän mahtavan visiirin käytös ja puhetapa oli nähtävästi muuttunut. Hän jäi seisomaan istuvan vankinsa eteen ja osotti hänelle sellaista ihailua kuin kuvanveistäjä jumalankuvalle, jonka hän itse on veistänyt ja asettanut siihen paikkaan, jossa hän sen luulee parahiten vaikuttavan.
"Uskottoman tytär", sanoi suurvisiiri juhlallisesti turkinkielellä, "kiitä profeetaa, että olet päässyt minun herrani armoihin! Suvaitse suoda orjallesi anteeksi, että hän ensin sinua nähdessänsä tyhmyydessään, ajatteli vähemmän ylhäistä liittoa. Profeeta on paremmin selittänyt minulle sinun etevät ominaisuutesi. Maailman viisain tähtien tutkia, pyhä dervishi Hussein Ben Ali, on tänä yönä valvonut Suleiman kioskin luona ja tähdet ovat hänelle ilmoittaneet taivaan ennusmerkit. Läntisen taivaanrannan yli oli noussut merkki, joka ennusti voittoa ja kunniaa uskollisten kalifille. Olen siitä käsittänyt, että sinä olet se valittu, sekä ett'ei sinun arvoistasi asemaa ole muualla kuin meidän suuren profeetamme varjon rinnalla. Suo anteeksi palveliallesi, ett'ei hän ole tahtonut antaa päivääkään hukkaan mennä, saadaksensa varmuutta tähtien ennustuksesta, esittämällä sinua ylhäiselle herrallensa, jonka silmille Allah suokoon maata hedelmälliseksi tekevän auringon loiston. Sinä olet löytänyt armon hänen ylhäisissä silmissään, jotka maailmoja vapistuttavat ja minä olen ensimmäinen, joka alammaisuudessa jalkojesi juuressa kunnioitustani osotan."
Näin sanoen viskasi tuo kaikkivaltias suurvisiiri itsensä leposohvan eteen ja suuteli Hagarin jalkoja. Hagar ei niitä vetänyt pois. Hän oli ehtinyt käsittämään, vaikk'ei miettimään kohtalonsa vaihtelua. Nähdessään Kuprilin jalkainsa juuressa, tunsi hän millainen valta hänellä oli, ja tämä tunne ensin oli vastustamattoman valtava. Osmanin vaipuva tähti hallitsi vielä itäistä Eurooppaa ja läntistä Aasiaa. Nämät maailman-osat, nämät summattomat kansanjoukot viskasivat nyt Kuprilin henkilössä itsensä Hagarin jalkojen juureen. Näihin asti ei nainen noitten raakalaisten silmissä merkinnyt muuta kuin himoa: heidän tuli nyt oppia tuntemaan häntä ajattelevana olentona. Hagar ymmärsi, että hän oli tullut palatsijuonen aseeksi ja oli kyllin viisas havaitsemaan ylhäisen aseman vaarat. Kuprili suuteli hänen jalkojaan siinä salaisessa tarkoituksessa, että hän käyttäisi Hagaria valtansa aseena. Hänen kauttaan tahtoi hän hallita nuorta sulttaania, ja jos Hagar tähän havaittiin kelvottomaksi, tulisi hän katoamaan, kuten moni ennen häntä, jonakin yönä Bosporin vilpoisiin aaltoihin. Mitä muuta? Varovaisuutta, viisautta, viekkaus viekkautta vastaan!
"Nouse!" sanoi valittu arvokkaisuudella, joka oli sekä synnynnäinen, että myöskin opittu Kristiinan koulussa. "Jos niin on, kuten sanot, ei valtakunnan ensimmäisen palvelian tule maata jalkojeni juuressa; hänen tulee olla ensimmäinen neuvon-antajani. Noin viisas mies ei varmaankaan kummeksi, että näin odottamatoin kunnia tuottaa jonkunlaisia epäilyksiä. Uskollisten hallitsia, jolle Jumala suokoon Suleiman voittoja ja Davidin elämän pituuden, on vielä lapsi."
"Ylhäinen hallitsiatar, tuollainen epäilys osottaa, kuten kaikki, sinun etevää ymmärrystäsi. Ei muhamettilaisen ole oikeus ottaa puolisoa itselleen, ennenkuin hän on tullut kuudentoista-vuotiaaksi, mutta meidän pyhässä koranissa ei missään kielletä valitsemasta puolisoa ennen sitä aikaa. Minä olen edeltäkäsin ajatellut, että tämä arveluttavalta tuntuisi. Meidän ylhäisellä herrallamme ei tule haremia olemaan, ennenkuin hän on kuudentoista-vuotias, mutta sinulla pitää olla asuinkertasi hänen palatsissansa, kuten hänen iso-äidillään Kösemillä oli ennen, kuin meidän täytyi hänet poistaa, ja jossa sulttaanin äiti Tarchan vielä asuu, hän kun nykyään on validé. Hän on hyvä ja myöden antava; hänen korvansa on sinun huuliesi ääntä kuuleva. Sinun pitää joka päivä pääsemän padischan luo, ensi aluksi hänen neuvon-antajanaan, sittemmin, kun aika on tullut, hänen ensimmäisenä puolisonaan."
"Kun se aika tulee", muistutti uusi sulttaanitar, "ei padischa enää hoitajaa pyydä; hän on haluava yhdenikäistä eli nuorempaa puolisoa."
Kuprili iski silmää viekkaasti.
"Ylhäinen hallitsiatar, suo minun sanoa, että sinä et ymmärrä antaa tarpeellista arvoa ihanuutesi viehätysvoimalle ja nerosi etevyydelle. Sinä saat yhdeksän vuotta käyttää vaikutusvoimaasi yksin-omaisesti. Ja ensimmäisenä saat sen myöskin pitää haremissa. Ja sinun viisaudestasi riippuu, koska tahdot valita herrallesi nuorempia puolisoja."