"Mitä? Yhdeksänvuotias? Mutta sepä mainiota valtioviisautta! Antakaa minulle yhdeksänvuotias puoliso, niin minä heti suostun säätyjen toivomukseen, minä menen naimiseen vaikka tänä päivänä!… Odottakaa, te saatte kuulla, mitä minä vastaan ottomanisella purpura-leposohvallaan olevalle serkulleni."
Kuningatar istui kirjoituspöytänsä ääreen, kirjoitti ja luki seuraavat sanat, jotka sitten, silkille painettuina, vastauksena olivat annettavat tatarilaiselle lähetystölle:
"Ruotsin kuningatar Kristiina tervehtii; Osmanien Kalifia Muhamedia, neljättä sen nimellistä, Jumalan kaikkivaltiaan armosta. Olen ilolla vastaan ottanut kirjoituksesi ja toivon sinulle onnellista hallitusta rauhassa kristittyjen kanssa. Kasvakoon partasi kerran niin pitkäksi, että se ulettuu yli Bosporin Perästä Galataan"…
"Eikö tosiaan, tohtori Johannes, tämä ole oikein itämaista?"
"On, ja poikamaista, teidän majesteettinne."
"Oikein. Sillä tavallapa yhdeksänvuotiaalle sulttaanille kirjoitetaan. Mutta kuulkaa vielä:
"Toivon sinulle myöskin monta ihanaa puolisoa, jotka leuhottelevat kärpäset vuoteesi äärestä, tämähän olkoon heidän osansa ottomanisen valtakunnan hallinnossa, sekä ett'et sinä koskaan saisi aihetta lähettää heille silkkinuoraa uhkaukseksi nenäkkään kielen tähden. Jumalan haltuun. Annettu Tukholman linnassa 23 päivä lokakuuta armon vuotena tuhannen kuusisataa ja viisikymmentä.
Kristiina Regina."
"Noh, mitä tästä sanotte, tohtori Johannes? Onko armollinen seraljissa oleva serkkuni saanut sopivan vastauksen?"
"Jos minä saan lausua ajatukseni, niin olisi ehkä viisainta jättää vastaus valtiokanslerin arvosteltavaksi", vastasi tuo älykäs Terserus empien.