Kellon lyödessä 4 iltapäivällä tuli tohtori Bourdelot, tuntia aikaisemmin kuin muut kutsutut. Hän oli hieno, vilkas, jotenkin tanakka 43-vuotias herra ja häntä olisi saattanut luulla täydelliseksi hovimieheksi, ellei jotakin halpaa ja röyhkeää, jota Kristiina nyt alkoi huomata, olisi ollut ilmaisemassa onnen kohottamaa. Keskustelu kävi ranskaksi.
"Olette ollut sairas, rakas tohtori. Mitenkä lääkäri niin rääkkää hoidettaviaan, että hän tulee omaksi hoidettavakseen?"
"Niin, sanokaapas sitä, teidän majesteettinne! Sepä seuraus siitä, ett'ei itse enään ole nuori, kun ihmiselle on suotu semmoinen kadehtittava onni, että saa parantaa rakastettavia kuningattaria. Kuinkas voidaan? Ei mitään voimattomuutta? Unettomuutta? Pyörtymisiä? Olkaa niin armollinen ja pistäkää ulos kielenne!… Kas niin, noin. Vähän valkoinen. Arvasin, että teidän majesteettinne jälleen on nauttinut sauhutettua sianlihaa. Olen pakotettu tekemään kiusallisia kysymyksiä kyökkimestarilta. Jumalattaren tulee elää ambrosiasta. Ei suinkaan ole ollut mitään suonen-iskua, sitte kuin minulla viimein oli kunnia?"
"Jättäkää minut rauhaan noitten suonen-iskuinne kanssa. Te olette vampyyri. Tahdotteko tehdä minusta tylsämielistä?"
"Suokaa anteeksi suoruuteni; teidän majesteettianne vaivaa liiallinen nerollisuus. Päivällä teidän majesteettinne kirjoittaa lakia Eurooppaa varten, yöllä tiedettä varten. Ei saata samalla olla Jupiter ja Apollo, Minerva ja Diana. Myöskin jumalien tulee säästää itsiänsä elääksensä."
"Kirjoittakaa minulle resepti Hesperiidien omenista!"
"Teenhän minä parastani. Minä rohkenen joka päivä sanoa teidän majesteetillenne: viskatkaa pois hallitushuolet; löytyy vetojuhtia kyllin, jotka ovat luodut iestä vetämään! Antakaa oppineitten selitellä Kabbalaa ja pappien katkismustansa; teidän majesteettinne poimii ne hedelmät, jotka ovat mieluisat, ja nauraa muita. Jumalani, miksikä olemme olemassa, ellemme elääksemme ja nauttiaksemme elämää? Ja se, joka sitä varten on saanut kaikki tarpeelliset lahjat: nuoruutta, kauneutta, nerollisuutta, valtaa, rikkautta, maailman ihailua ja omia hyveitä, mitenkä mieletön hän olisi, jos viskaisi luotaan kaiken tuon etsiäksensä viisaitten kiveä tahi kentiesi huolehtisi tulevaista elämää! Satuja ja papinviekkautta! Viskatkaa pois kaikki huolet, eläkää iloista elämää, nauttikaa kohtuullisesti, jotta voisitte nauttia enemmän, kas siinä, teidän majesteettinne, Hesperiidien omenat!"
"Tohtori, te ansaitsette olla raakalainen, te ymmärrätte valmistella esansia, te olette ottaneet Cartesiuksen opista hienoimman mehun: epäillä kaikkia paitsi itseänsä, ja siksi käytellä kaikkea muuta, paitsi itseänsä, ikään kuin ei olemassa oloon oikeutettuna. Tiedättekö, minä saattaisin pitää teitä aikakautemme suurimpana miehenä, ellen välistä hetken heikkoudessa oli taipuvainen… ylenkatsomaan teitä!"
"Ennen tahtoisin olla teidän majesteettinne verikoirana, ennenkuin marakattina, kuten Vossius, tahi kettuna, kuten… suokaa raiteeksi, olen unhottanut nimen. On sanottu minulle, että teidän majesteettinne ottaa vastaan iltaseuran… Suokaa minun koetella valtasuontanne!… Ei ole aivan levollinen. Minä rukoilen teidän majesteettianne, ei mitään tieteellisiä, syvämielisiä tutkistelemuksia! Ennemmin jotakin helppoa, jotakin iloista… Uskallanko kysyä, kutka oppineet tänä iltana saavat armon…"
"Vossius, Ravius, Bochart, Nandé, Meibom…"