Tämä tapaus lisäsi, eikä vähentänyt suosikin valtaa hovissa. Häntä pyydettiin nyt linnaan asumaan vasemmalla puolen olevien salien alakertaan. Maunu kreivi kadotti malttinsa ja valitti kuningattarelle.

"Mitä? Onko minun mainio kreivini mustasukkainen?"

"Minulla on todistajia siihen, että tohtori on koettanut poistaa teidän majestettinne suosiota minua ja muita ruotsalaisia herroja kohtaan." Kristiina nauroi.

"Paras neuvo jonka antaa saatan, on, että kreivi tilaa itsellensä niin pian kuin mahdollista cremor tartari lääkettä, jotta tulisitte sovintoon niin etevän tiedemiehen kanssa kuin tohtori Bourdelot on."

Maunu kreivi lahjoitti kilpailialleen kallisarvoisen jalokivikoristeen sillä sydämmellisellä toivomuksella, että jalokivet lentäisivät tohtorin kurkkuun ja tappaisivat hänen.

Kohta ei koko Ruotsin valtakunnassa löytynyt niin vihattua miestä kuin tämä ranskalainen tohtori. Lääkärit sanoivat hänen olevan puoskarin. Aatelisto syytti häntä valtion turvallisuudelle vaaralliseksi henkilöksi, papit sanoivat häntä jumalan kieltäjäksi, yhteinen kansa piti häntä myrkynsekoittajana. Bourdelotin täytyi pitää vahtia asuntonsa ympärillä eikä hän uskaltanut yksin liikkua kaduilla. Mutta mitenkä vähän hänen vihamiehensä tunsivat itsevaltiaan kuningattarensa! Bourdelot oli hänen vieraansa, hänen lääkärinsä; jollei hän jo senkin tähden olisi ollut velvollinen puolustamaan miestä, jota katsottiin hänen henkensä pelastajaksi, täytyi hänen se tehdä oman arvonsa vuoksi. Häneen koskivat ne moitteet, jotka tohtoria vastaan tehtiin. Senpä vuoksi hänen suosiossa olemisensa piti oikeutettaman. Bourdelot yksin osasi hänen terveyttään hoitaa, hän, joka oli aikakautensa suurin tiedemies, olipa kunnia kiinnittää sellaista miestä Ruotsiin.

Ja kuitenkin ylenkatsoi hän tuota miestä. Mitenkä hän ei olisi käsittänyt tuota halpaa, ahnasta, pintapuolista onnentavoitteliaa! Historia ei ole kyllin tarkannut sitä, että Kristiina ylenkatsoi suosikkejansa, lukuun ottamatta Cartesiusta ja kentiesi Chanutia. Lapsena ei hän milloinkaan leikkinyt nukeilla; nyt tunsi hän itsensä yksinäiseksi, nyt tarvitsi hän niitä. Hänen, jolla ei yhtään ystävätä ollut, tarvitsi luoda itsellensä ystäviä; mutta niitten ystävien tuli kiittää häntä kaikesta. Hän tahtoi luoda ympärilleen jotakin, joka oli hänen työtänsä, sekä ilman häntä mitätöntä. Niin kauan kuin nukke tyytyi olemaan nollana miljoonan rinnalla, hyväiltiin häntä ja lelliteltiin; mutta jos hän tahtoi itse olla jotakin, viskattiin hän pois mitättömänä leluna. Saattaahan kyllästyä leikkikaluihin. Jota tahdottomampina ne liikuttavat käsiään ja jalkojaan, sitä pikemmin kyllästyy jalosyntyinen henki vastaanottamaan orjanpalvelusta. Kaikki Kristiinan kuuluisat suosikit olivat epä-onnistuneita ystävän-luomisen koetuksia, epä-onnistuneita siitä syystä, että ystävyys, samati kuin rakkaus, vaatii molemminpuolista itsensäkieltämistä. Ja Kristiina pyysi itsensäkieltämistä, jota hän ei itse tahtonut antaa.

Kaikki katkerat vihat, kaikki syytökset olivat voimattomia niin kauan, kuin kuningatar katsoi arvonsa vaativan häntä puolustamaan vierasta ja muukalaista. Tuo loukattu ylhäinen aatelisto tarttui viimeiseen keinoon. Kreivi Maunu esiintyi omasta sekä virkakumppanien puolesta selittämään, että jollei tuota vihattua suosikkia erotettaisi, katsoisivat ylhäiset valtakunnan virkamiehet itsensä pakoitetuiksi pyytämän eronsa.

Mahdollisesti olisi myöskin tämä viimeinen keino ollut ilman vaikutusta, ellei Klaus Tott olisi antanut Bourdelotille kepin lyönnin. Sepä miellytti; sehän juuri, mitä Kristiinaa itseä olisi haluttanut tehdä, jos hän olisi ollut mies. Ja se lyönti langetti suosikin.

"Herrat pyytävät eronsa", sanoi kuningatar välinpitämättömästi
Pimentellille.