"Hänen majesteetillensa täytyy kaikella hänelle tulevalla kuuliaisuudella ilmoittaa, ett'eivät varat ole loppumattomia", vastasi kreivi Maunu, ollen nähtävästi hämillään. Hän oli itse saanut saaliista runsaan osansa ja oli, luonnollisesti kyllä, hyvin vähän huvitettu kovin tarkoista loppulaskuista.
"Olen koettanut asettaa laskuni numeroihin; millä menestyksellä, on hyvin tunnettu. En minä uskalla vaivata hänen majesteettiansa, ja jos minä lähetän poikani, saavat he tuntuvasti nenälleen. Mutta ehkäpä kreivi tahtoisi puhua sanan tässä asiassa? Minä tahdon olla apuna rahatoimikammarin laskuilla. Omaisuutta ja korkoja on lahjoitettu pois 2 miljoonan arvosta…"
Maunu kreivi punastui.
"Meidän ei tule tiukkaan tutkia, miten hänen majesteettinsa suvaitsee palkita valtakunnalle tehtyjä palveluksia."
"Niin kaiketi, kyllä se on vähän sopimatonta meille, jotka olemme palkituiksi tulleet. Mutta onko parempi antaa aatelittomien säätyjen tutkia laskuja? Tahdon kuiskata kreivin korvaan yhden asian: Jollemme nyt pidä vastaan, jollemme nyt ole saaneet kyllämme, niin tulee vielä sekin päivä, jolloin meiltä otetaan kaikki."
"Koettakoot vain! Täällä asetetaan juuri nyt varoitusmerkki
Norrmalmille."
"Tänään kentiesi. Mutta kuka takaa tulevia aikoja, kun täällä istuu mies Vaasojen valtaistuimella? Minun tahdostani se ei ollut, kuin hänen ruhtinaallinen armonsa asetettiin siihen, missä olisimme suuremmalla hyödyllä voineet ensin asettaa conditiones. Kuten asian laita nyt on, saamme vetää ohjat kireemmälle. Mitä se on, kuin uudesta hovinpidosta puhutaan? Kaksi vuotta sitten lähti sieltä muutamia laiskoja nurkkavieraita pois, ja nyt tulee parvittain uusia jälleen. Eräs valtiokammariherra ja yksi varavaltiomarsalkka, mitä tuollainen tietää?"
"Se on hänen majesteettinsa bon blaisir, se ei minuun koske", vastasi Maunu kreivi.
"Ei, mitäpä se koskisi valtiorahaston hoitajaan, maksaako hovi yhtä paljon kuin sotajoukko rauhan-aikana? Mutta minä olen kuullut sanottavan, että rengit ja piiat eivät ole saaneet ulos palkkaansa kokonaiseen vuoteen, että hovissa lainataan, mistä vain saadaan, mutta kun ei enään ole tapana maksaa lainoja, niin on luottamus sen mukaan, niin että hänen majesteettinsa panee takuuksi Tukholman tullit, voidaksensa maksaa ranskalaisia räätäleitä. Onko tosi, että kyökkimestarin nykyisin täytyi lainata kuusi taalaria puunhakkaajalta, ostaaksensa papuja ja sianlihaa torilta, kun edellisenä päivänä hovissa oli pidetty tanssiaiset, jotka maksoivat 20,000 taalaria?"
Tuo armon auringonloistosta syrjäytetty suosikki kohotti ylenkatseellisesti olkapäitään.