— Sain oikeuden olla mainitsematta nimiä, joita ei ole ilmaistava.
— Olen suuresti kiitollinen. Eikö mitään muuta?
— Minä en ota mitään vastaan.
— Miten hyvin sopiikin nuorukaiselle olla noin vaatimaton! Mutta tule, meidän on aika lähteä.
Veljekset menivät Turun läänin rykmentin leiripaikalle, joka oli hiukan kauempana talosta, ja astuivat eversti Hästeskon telttaan. Lennart huomasi, ettei erityisiä vartijoita oltu asetettu eikä mihinkään erityisiin varovaisuustoimenpiteisiin ryhdytty. Teltta oli mitä suurimpia, ja noin kaksikymmentä upseeria oli koossa höyryävän punssimaljan ympärillä, jonka pohjassa oli, ikäänkuin pilkaksi, Kustaa III:n nimimerkki. Tupakansavu leijaili pilven tavoin pöydän yläpuolella ja haihtui kohden kattoa, missä oli ilmareikä.
Lennart tarkasti nopein silmäyksin tuota harvinaista seuraa, johon hän niin arvaamatta oli päässyt. Useimmat olivat hänelle tuntemattomia, keski-ikäisiä miehiä, joko uhmaavan tai välinpitämättömän näköisiä, ei ketään arvoltaan everstiä korkeampaa ja ainoastaan pari kolme kapteenia alhaisempaa. Läsnäolijoiden joukosta puuttui ylipäällikkö, kenraali parooni C.G. Armfelt, jonka tuli näinä päivinä jättää päällikkövaltansa kreivi Meijerfeltille ja joka nyt huolten ja epäilysten valtaamana oli jäänyt kotiinsa päämajaan.
— Tuossa on hän nyt viimeinkin, huudahti muuan seuran suurisuisimmista, eräs veitikkamainen everstiluutnantti, jonka sujuva ruotsalainen kieli erosi melkoisesti muiden suomalaisesta murteesta. — Missä nuhjailit, Croneld, ja mikä kynttilänniistäjä tuo on, jonka tänä iltana tuot joukkoomme?
— Hän on veljeni, kersantti Croneld, kiiruhti kapteeni vastaamaan. — Koska hän huomenna lähtee suoraan Savonlinnaan, toin minä, jos herrat sallivat, hänet mukaani tänne, jotta hän voisi paroni Hastfehrille todistaa armeijan mielipiteet ja kenties viedä jonkin sanoman herroilta.
Muutamat upseereista silmäilivät toisiaan tyytymättömin katsein. Lennart luuli huomanneensa, ettei hän ollut tervetullut, ja päätti olla vaivaamatta enää ketään.
— Mitä nyt, Croneld, tuletko Sysmästä, kun et tiedä mitään? virkkoi eräs näöltään tarmokas ja viekas majuri suomenvoittoisesti puhuen. — Etkö ole kuullut uutista, jonka Hastfehrin sanansaattaja toi kenraalille kaksi tuntia sitten?