— Joko — taikka! Kas siinä teidän korkeutenne, siinä on teidän kutsumuksenne ja se kunniallinen toimenne, jolla voittaisitte Ruotsin kiitollisuuden, nykyajan ihmettelyn ja tulevaisuuden ylistyksen! Ottakaa vastaan Suomen kruunu! Siten säilytätte kaikkien tämän maan ruotsalaisten mielisuosion ja maa pysyy edelleen Ruotsin uskollisimpana liittolaisena. Jos ette ota sitä vastaan, on teidän korkeutenne jättävä vapaan vaikutusalan venäläisille, ja silloin Suomi erotessaan, mikä on kohta aivan välttämätöntä, on empimättä valitseva jonkun prinssin, joka on sukua keisarilliselle perheelle.
— Oletteko siis aivan varma, että sellaiset ajatukset ovat yleisiä
Suomen kansassa?
— Jos teidän ylhäisyytenne kansalla tarkoittaa sen valistuneita ja valtiollisia asioita ymmärtäviä miehiä, toisin sanoen maan ensimmäistä säätyä, niin luulenpa olevani varma siitä. Väkijoukot seuraavat nyt, kuten ainakin, esimerkkiä, mikä heille annetaan, ja miksi he eivät sitä tekisi, kun se on heidän oma etunsa? Ja sitä paitsi pidetään kyllä huolta siitä, että kolme aatelitonta säätyä vapautetaan kaikista hallitushuolista ja että he tyytyvät luonnolliseen tarkoitukseensa, tekemään työtä, maksamaan, palvelemaan ja tottelemaan.
— Sanokaa minulle suoraan: ettekö ole tuota kaikkea saanut Sprengtportenin suusta? Olen näkevinäni ketun käpälän pistävän esiin myyrän käytävistä.
— Sanokaa pikemmin jalopeuran kynnen, jalopeuran, jonka vanhan luolan lähellä teidän ylhäisyytenne nyt oleskelee. Myönnän aivan suoraan, että minulla oli kunnia aloittaa sotilasurani kenraali Sprengtportenin johdolla Savossa, ennenkuin hänen ansioittensa huono palkka pakotti hänet lähtemään isänmaastaan. Koska hän suvaitsi suosia minua enemmän kuin muita ja minä olen mielissäni siitä, että voin lukeutua hänen uskollisimpain oppilaittensa joukkoon, en kiellä näiden aatteiden olevan alkujansa hänen omiaan; mutta nykyjään ovat ne koko suomalaisen aateliston, joka on teitä kauan pitänyt Suomen tulevana vapauttajana ja Ruotsin hyvänä haltijana.
— Eh bien, no hyvä, mitä vaaditte sitten minulta?
— Emme ensi aluksi muuta kuin teidän armollista ja luotettavaa suostumustanne. Me toimimme. Teidän korkeutenne saa korjata hedelmän, kun se on kypsä putoamaan puusta.
— Oh, tuo kaikki on pelkkää haavetta!
— Kuukauden kuluttua teidän ylhäisyytenne ajattelee toisin. Silloin teidän ylhäisyytenne näkee, ettei kuninkaan pilkka ollut aiheeton.
Prinssi punehtui; piikki pisti tarkoitettuun paikkaansa.