— Mitä teette, nuori mies? sanoi eversti ankaralla äänellä, joka toisessa tilanteessa olisi kiihoittanut Lithaun ylpeyttä.
Nyt vastasi arkkitehti vain:
— Minä teen, mitä minun tulee tehdä!
Ja samalla hän lähensi uudelleen paperia tulenliekkiin. Mutta eversti tempasi sen kiivaasti hänen kädestään ja huudahti:
— Paperi on minun omani!
Lithau oli vaiti.
— Toivoisin saattavani kieltää sen, sanoi hän vihdoin tyynesti, melkeinpä kylmästi. Hän oli hillinnyt mielensä.
— Miksikä niin, hyvä herra?
— Voidakseni polttaa sen.
— Millä oikeudella?… Tehän löysitte sen Viheriän kamarin tammikaapista?