— Mitä tarkoitat? Kuka seisoo katoksen luona?
— Tupakka-Matti.
— Ahaa! Olet vietellyt ketun satimeen?
— Niin olen! Siinä oli jonkin verran tekemistä.
— Sano, tiedätkö, onko hänellä uusia käärepapereja tupakkaan?
— Povi täynnä. Minä vakuuttelin hänelle tulevan täällä hyvätkin markkinat.
— Sepä mainiota. Minä lupasin sinulle leiviskän tupakkaa, kuten muistat.
— Siitä viis. Minä ajattelin: olkoon menneeksi majurin kaulan suojelemiseksi.
Lennart oli siksi viisas, ettei jättänyt käyttämättä keinoja, jotka niin odottamatta tarjoutuivat hänelle kapinan vaimentamiseksi. Hän lähestyi vähitellen ja ikäänkuin sattumalta katosta, jossa seudun tapaan puettu talonpoika myyskenteli sotamiehille lehtitupakkakääröjä. Erittäin huokea hinta ja myyjän tyhmännäköinen ulkomuoto viettelivät katokseen ostajan toisensa jälkeen. Lennart tarkasteli tupakkapuntteja: vielä myytiin niitä ilman käärepaperia.
— No, Pilkka-Tukka, osta nyt sinäkin yksi mälli — sanoi hän pilkkakirveelle, joka oli väistynyt sivulle tungoksesta ja katseli alakuloisena kauppiasta.