— Ei vanha viatta kuole, vastasi mies rohkeasti, käyttäen iänikuisia suomalaisia lauseparsiaan.
— Päävartioon, mies! Nyt loppuvat sananlaskusi, vanha petturi!
Niin sanoen tahtoi Lennart tehdä pikaisen lopun asiasta, mutta eipä ollutkaan helppoa panna kiinni Tupakka-Matin laista miestä. Ääniä, ainakin kymmenkunta, kohosi samassa puolustamaan häntä, tyytymättömät sulkivat tien päävartioon, ja alkoi kuulua uhkaavia sanoja.
— Eikö hän ole sama kersantti, joka puhui valtakunnan säätyjä vastaan?
— Eikö hän ole niitä, jotka tahtovat saattaa meidät petoksella vihollisen valtaan?
— Ellei hän päästä Tupakka-Mattia, ammumme hänet siihen paikkaan.
— Tupakka-Matti on mainio mies. Ilman häntä emme olisi saaneet mälliä kuuteen viikkoon.
— Laske hänet irti! Perkele!
Näytti ilmi kapinalta. Lennart Croneldia ei monikaan tuntenut, ja siksi häntä sitä enemmän epäiltiin. Pari hurjimpaa veti kiväärin hanat vireeseen.
Lennart oli sillä välin lähettänyt Pilkka-Tukan ilmoittamaan asiasta päällikölle ja piti yhä miestä tukevasti kiinni kauluksesta. Melu yltyi joka minuutti. Kaksi jääkäriä tarttui tupakkakauppiaaseen ja koetti temmaista häntä irti. Kersantti veti säilänsä, jääkärit samoin, ja kaksi kiväärinpiippua ojentui nuorukaisen päätä kohden.