Silloin saapui eversti Stedingk seurassaan monta upseeria.
— Kivääri jalalle! komensi hän.
Sotamiehet tottelivat konemaisesti ja järjestyivät riveihin. Paljastetut aseet peittyivät huotriinsa. Silmänräpäyksessä muuttui hurja meteli syväksi hiljaisuudeksi.
— Kersantti Croneld? Mitä tämä merkitsee?
Kersantti asettui rintamaan.
— Olen ottanut kiinni miehen, joka levittelee kapinallisia julistuksia rajaseuduilla, ja nämä aikoivat vapauttaa hänet.
— Onko sinulla todistajia?
— Kaksi, herra eversti. Pilkka-Tukka voi vannoa saaneensa tämän paperin tupakkakauppiaalta ja korpraali Turkki on saanut häneltä samanlaisen paperin Rautasaaressa.
— Mitä sinulla on siihen vastattavaa, mies? jatkoi eversti silmäillen tupakankääreenä olleen paperin sisällystä.
— Minä olen Säämingistä ja ostin rehellisesti tupakkani viipurilaiselta talonpojalta. Jostakin täytyy elää, armollinen herra eversti, näinä kovina aikoina. Mutta jos ovat panneet jotakin sopimatonta tupakan mukaan, niin en osaa lukea kirjoitusta, huokasi Tupakka-Matti tekeytyen niin typerän näköiseksi kuin suinkin voi.